Pitkään mielessä ja haaveissa kytenyt ajatus oman blogin perustamisesta on
vihdoin saanut tuulta alleen. Kirjoittaminen on aina ollut itselleni SE juttu
ja nyt äitiyslomalla oli aika siirtyä haaveilusta toteutuksen pariin.
Äitiyslomalla sitä aikaa kun tunnetusti on niin ruhtinaalisesti, varsinkin jos
kotosalla elävä viiden kuukauden ikäinen pieni ihminen nukkuu päiväunia puoli
tuntia kerrallaan. Tuo päiväuniasia onkin varsin mielenkiintoinen, mutta se
vaatineekin jo sitten ihan oman postauksensa, joten ei mennä siihen vielä tässä
sen enempää. Joka tapauksessa äitiysloman tuoma vapaus, se kuuluisa
oravanpyörästä irrottautuminen sai minutkin antamaan toivomalleni luovuudelle
tilaa ja aika vain tuntui nyt olevan oikea. Siis lämpimästi tervetuloa.
Rakkaan perheeni lisäksi arkeani värittävät suunnaton intohimo sisustamiseen sekä tasapainoilu turhan tutuksi tulleen herkkuhimon ja maanantaisin alkavan elämäntaparemontin välillä. Tällä hetkellä elämäntapaosiossa on käynnissä kuuden viikon mittainen pienryhmävalmennus ja tavoitteena on sen jälkeen hypätä mieheni matkaan kuntosalille, sitä kuuluisaa unelmavartaloa ja tietysti parisuhdeaikaakin metsästämään. Sisustamisen saralla tämän hetken kova sana on sisustusblogit ja -lehdet, sillä ensi vuonna näihin aikoihin valmistuu meille ihana uusi koti enkä oikein malttaisi odottaa, että saan kantaa uuden karheat Artekit loppuelämämme ovesta sisään. Sitä ennen täytyisi kyllä laittaa muutama rivi lottoa vetämään tai vaihtaa Artek-unelma kotiäidin budjetille sopivammaksi. Niin tai näin, toivon vuoden kuluvan taloprojektin tiimoilta vauhdilla. Tuhisevan pienen käärön vierellä toivoisin taas ajan melkein jopa pysähtyvän.
Vauva-arjen, sisustamisen sekä liikunnan ilon (ja jopa ajoittaisen inhon) lisäksi blogini aihepiirit voivat seilata laidasta laitaan aina elämän kohokohdista parantumattomaan käsilaukkukuumeeseen. Olisin kiitollinen, mikäli käydessäsi jättäisit jälkeesi kommentin ja halutessasi toiveita, kysymyksiä tai ajatuksia blogiini liittyen.
Blogin takana hääräilee kolmenkympin rajapyykin tänä vuonna ylittänyt Tea,
nainen parhaassa iässä, vaimo sekä uusimpana tittelinään äiti. Tuo viimeinen
tietysti tällä hetkellä se tärkein. Avioliittokin toki on aivan kelpo juttu
(lue: mahtava), mutta luultavasti näiden niin ihanien imetyshormonien vuoksi,
äitiys kaartaa tässä aika-ajossa hieman edelle. Avioliiton satamaan olemme
mieheni kanssa purjehtineet viime vuonna ja sitä ennen yhteistä eloa meille oli
kertynyt viisi onnen täyttämää vuotta. Viimeistään tämän vauvavuoden jälkeen
toivon oikeanlaisen balanssin löytyvän toivottavasti myös parisuhteen ja
vanhemmuuden välille.
Rakkaan perheeni lisäksi arkeani värittävät suunnaton intohimo sisustamiseen sekä tasapainoilu turhan tutuksi tulleen herkkuhimon ja maanantaisin alkavan elämäntaparemontin välillä. Tällä hetkellä elämäntapaosiossa on käynnissä kuuden viikon mittainen pienryhmävalmennus ja tavoitteena on sen jälkeen hypätä mieheni matkaan kuntosalille, sitä kuuluisaa unelmavartaloa ja tietysti parisuhdeaikaakin metsästämään. Sisustamisen saralla tämän hetken kova sana on sisustusblogit ja -lehdet, sillä ensi vuonna näihin aikoihin valmistuu meille ihana uusi koti enkä oikein malttaisi odottaa, että saan kantaa uuden karheat Artekit loppuelämämme ovesta sisään. Sitä ennen täytyisi kyllä laittaa muutama rivi lottoa vetämään tai vaihtaa Artek-unelma kotiäidin budjetille sopivammaksi. Niin tai näin, toivon vuoden kuluvan taloprojektin tiimoilta vauhdilla. Tuhisevan pienen käärön vierellä toivoisin taas ajan melkein jopa pysähtyvän.
Vauva-arjen, sisustamisen sekä liikunnan ilon (ja jopa ajoittaisen inhon) lisäksi blogini aihepiirit voivat seilata laidasta laitaan aina elämän kohokohdista parantumattomaan käsilaukkukuumeeseen. Olisin kiitollinen, mikäli käydessäsi jättäisit jälkeesi kommentin ja halutessasi toiveita, kysymyksiä tai ajatuksia blogiini liittyen.
Tervetuloa bloggaamisen ihmeelliseen maailmaan! Huomaa kyllä, että tykkäät kirjoittaa. Teksti on hyvin järjesteltyä ja kirjoitettua :D.
VastaaPoista