Marraskuu jäi taakse ja tänään saimmekin avata jo ensimmäisen luukun joulukalenterista. Joulunodotus ja päivien laskeminen jouluaattoon ovat siis virallisesti alkaneet! Meidän perheessä ei tänä vuonna askarreltu niitä ihania DIY-joulukalentereita, joita some on pullollaan. Jääkaapin ovessa roikkuu ruttuinen sanomalehden välissä kotiin saapunut ilmaiskalenteri. Tänään luukun takaa avautui kuva tontusta. Ehkä ensi jouluna sitten...
Syy tähän tylsään joulukalenterivalintaan löytyy niinkin tylsästä asiasta kuin kiire tai voisihan joku ehkä jopa rinnastaa sen saamattomuuteen. Kiire meillä kuitenkin on ollut, sillä päivät ovat olleet täynnä to do -listoja kodin myymiseen, väliaikaisen vuokra-asunnon hankintaan ja mm. uuden kodin suunnitteluun liittyen. Kiire on kyllä todella ärsyttävä syy yhtään mihinkään, mutta silti syytän sitä.
Kiireen voivottelun lisäksi myös jotain positiivistakin heti tähän lempparikuukauden alkuun, nimittäin asuntokaupat on nyt tehty ja uusi väliaikaiskoti käyty varaamassa. Ensi viikolla on edessä vielä vuokrasopimuksen allekirjoitus ja sitten alkaisikin armoton pakkaaminen. Jos joulu on jo lähellä, niin on kyllä muuttommekin. Kahden viikon päähän on nimittäin varattu muuttoauto ja siihen mennessä pitäisi olla elämä pakattuna laatikoihin. Uusi väliaikaiskotimme on PIENI, joten pientä päänvaivaakin tässä vielä aiheuttaa tämän tavaramäärän survominen puolta pienempiin neliöihin. Mutta luotan siihen, että nämäkin asiat ovat vain suunnittelu- ja organisointikysymyksiä.
Toisaalta hieman myös jännittää, miten muutto sujuu vauvan kanssa. Päivisin, kun olemme Ompun kanssa kaksin, on aivan turha odottaa pakkauksen edistyvän. Toisena päivänä se saattaa onnistuakin, mutta sen varaan ei kannata laskea. Onneksi meillä kuitenkin on apujoukot puhelinsoiton päässä, joten tämä dilemma on varmasti sen avulla ratkaistu. Kuinka vauva suhtautuu uuteen kotiin? Tähän ei varmasti löydy suoraa vastausta keneltäkään, sillä onhan jokainen vauvakin yksilönsä. Jos olemme olleet yökylässä, ovat yöt olleet levottomampia kuin kotona, joten uskoisin, että ensimmäiset yöt saatamme olla valveilla koko perhe. Mutta ehkä tässäkin asiassa aika on se, mikä auttaa. Ja tärkeintä tietysti, että uudessa kodissa on kuitenkin tutut tavarat ja niiden tuoksut ja ennen kaikkea pienen tärkeimmät ihmiset läsnä. Täytyy myös pysytellä tiukasti kiinni rutiineissa ja rytmittää arkea samalla tavalla myös muuton keskellä ja sen jälkeenkin. Ehkä sekin helpottaa vauvan suhtautumista. Ja eihän sitä tiedä vaikka muutto sujuisi myös meidän perheen pienimmän osalta kuin vanhalla tekijällä ja äitinä saisin todeta, että turhaan taas huolehdin. Ehkä parasta on kuitenkin edetä ilman odotuksia ja antaa niin sanotusti virran viedä. Vietämme siis joulun jo uudessa pienessä kodissamme ja luotan kaiken vanhaan sanontaan, sopu sijaa antaa. Toivottavasti sopuisia hetkiä ja sen myötä sitä sijaa on tarjolla ja paljon, sillä muuten pelkään niiden reilun neljänkymmenen neliön kaatuvan päälleni alta aikayksikön, pahimmillaan jo ennen uuden vuoden vaihtumista.
Millaisia kokemuksia teillä on vauvan kanssa muuttamisesta? Hyviä vai huonoja?
Syy tähän tylsään joulukalenterivalintaan löytyy niinkin tylsästä asiasta kuin kiire tai voisihan joku ehkä jopa rinnastaa sen saamattomuuteen. Kiire meillä kuitenkin on ollut, sillä päivät ovat olleet täynnä to do -listoja kodin myymiseen, väliaikaisen vuokra-asunnon hankintaan ja mm. uuden kodin suunnitteluun liittyen. Kiire on kyllä todella ärsyttävä syy yhtään mihinkään, mutta silti syytän sitä.
Kiireen voivottelun lisäksi myös jotain positiivistakin heti tähän lempparikuukauden alkuun, nimittäin asuntokaupat on nyt tehty ja uusi väliaikaiskoti käyty varaamassa. Ensi viikolla on edessä vielä vuokrasopimuksen allekirjoitus ja sitten alkaisikin armoton pakkaaminen. Jos joulu on jo lähellä, niin on kyllä muuttommekin. Kahden viikon päähän on nimittäin varattu muuttoauto ja siihen mennessä pitäisi olla elämä pakattuna laatikoihin. Uusi väliaikaiskotimme on PIENI, joten pientä päänvaivaakin tässä vielä aiheuttaa tämän tavaramäärän survominen puolta pienempiin neliöihin. Mutta luotan siihen, että nämäkin asiat ovat vain suunnittelu- ja organisointikysymyksiä.
Toisaalta hieman myös jännittää, miten muutto sujuu vauvan kanssa. Päivisin, kun olemme Ompun kanssa kaksin, on aivan turha odottaa pakkauksen edistyvän. Toisena päivänä se saattaa onnistuakin, mutta sen varaan ei kannata laskea. Onneksi meillä kuitenkin on apujoukot puhelinsoiton päässä, joten tämä dilemma on varmasti sen avulla ratkaistu. Kuinka vauva suhtautuu uuteen kotiin? Tähän ei varmasti löydy suoraa vastausta keneltäkään, sillä onhan jokainen vauvakin yksilönsä. Jos olemme olleet yökylässä, ovat yöt olleet levottomampia kuin kotona, joten uskoisin, että ensimmäiset yöt saatamme olla valveilla koko perhe. Mutta ehkä tässäkin asiassa aika on se, mikä auttaa. Ja tärkeintä tietysti, että uudessa kodissa on kuitenkin tutut tavarat ja niiden tuoksut ja ennen kaikkea pienen tärkeimmät ihmiset läsnä. Täytyy myös pysytellä tiukasti kiinni rutiineissa ja rytmittää arkea samalla tavalla myös muuton keskellä ja sen jälkeenkin. Ehkä sekin helpottaa vauvan suhtautumista. Ja eihän sitä tiedä vaikka muutto sujuisi myös meidän perheen pienimmän osalta kuin vanhalla tekijällä ja äitinä saisin todeta, että turhaan taas huolehdin. Ehkä parasta on kuitenkin edetä ilman odotuksia ja antaa niin sanotusti virran viedä. Vietämme siis joulun jo uudessa pienessä kodissamme ja luotan kaiken vanhaan sanontaan, sopu sijaa antaa. Toivottavasti sopuisia hetkiä ja sen myötä sitä sijaa on tarjolla ja paljon, sillä muuten pelkään niiden reilun neljänkymmenen neliön kaatuvan päälleni alta aikayksikön, pahimmillaan jo ennen uuden vuoden vaihtumista.
Millaisia kokemuksia teillä on vauvan kanssa muuttamisesta? Hyviä vai huonoja?
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti