NYT SAA JOULU TULLA

Huh. Vihdoin saa jättää muuttohuolet ja -kiireet taakse sillä sekä pakkaaminen että tavaroiden muutto uuteen kotiin on nyt suoritettu. Olihan vain aikamoinen urakka ja oman lisänsä taakkaan toi tietysti pieni lapsi, jota on muutama päivä riepoteltu asunnosta ja paikasta toiseen. Milloin on päiväunet nukuttu äidin sylissä tyhjän huoneen ympäröimänä, ruokailtu lattialla ja niin edelleen. Se siitä rutiineissa pysymisestä siis. Mutta kuten sanottu, urakka on nyt ohitse ja nyt on onneksi vuosi aikaa hengähtää ennen seuraavaa suurta muutosta. 

Alku uudessa kodissa on vastoin odotuksia lähtenyt ihan mukavasti käyntiin ja pikkuhiljaa myös tavarat löytävät paikkansa. Asunnon pienuudesta huolimatta tunnelma on ollut täällä meillä oikein mukava. Joululaulut soi ja tänään korkattiin myös ensimmäiset glögit hyvän ystäväni kanssa, mikäs täällä siis ollessa. Keittiön pöydällä on käynnissä joulupukin paja ja saman pöydän äärellä vietetään perheen aamiaiset ja päivän muut ruokahetket, välillä jopa oikein pitkän kaavan mukaisesti. Ihanaa, kun ollaan koko perhe nyt lomalla! 

Kuten aikaisemmin toivoin, tämä joulu taitaapi mennä terveenä, sillä se flunssan paholainen iski jo nyt. Muutama päivä on mennyt pää aivan tukossa, mutta onneksi muu perhe on säästynyt tältä. Loppuviikolle on lomasta ja flunssasta huolimatta ohjelmaa vielä yhtä sun toista mm. Ompun valokuvien ottaminen ja teettäminen isomummoille, 8kk neuvolalääkäri, hiusten värjäystä (äidin ei Ompun), lahjojen paketointia, kodin viimeistelyä...suurin osa kuitenkin aivan mukavaa puuhaa eli ei valittamista. 

 
Täällä aletaan olla siis pian valmiita vastaanottamaan vuoden ehkä jopa odotetuin päivä. Näiden pikaterveisten jälkeen palailen kuitenkin vielä muutamien juttujen kanssa ennen aattoa. Jospa nyt tämän muuttohärdellin jälkeen pääsisin taas myös tutumpaan rytmiin kirjoittelun kanssa. Sitä ennen kuitenkin, tunnelmallista jouluviikkoa. 

ÄIDIN JA TYTTÄREN LAHJATOIVEET 2017

Siis onko jouluaattoon todella enää kaksi hassua viikkoa? Vaikka olemme odottaneetkin joulua jo tovin, on tämä alkukuu kyllä hurahtanut ohitse sellaista vauhtia, että huh. Muutto lähestyy ja sen vuoksi meillä ei tällä hetkellä ole yhtä ainutta joulukoristetta esillä, saati sellaista edes muuttolaatikossa. Pahasti näyttää siltä, että joulukuustakaan ei tänä jouluna nähdä meidän kotonamme ellei reilun neljänkymmenen neliön väliaikaiskodistamme löydy tilaa sille kuin taikaiskusta. Korkeintaan ehkä huonekuusen merkeissä ja sellaisen kyllä haluankin tuomaan edes hitusen sitä joulufiilistä myös vuokrakotiimme. Kuten aikaisemmin olen todennut, lahjahankinnat olen tänä vuonna aloittanut jo hyvissä ajoin heti alkusyksystä ja nyt voinkin helpotuksen syvällä äänellä todeta, että tämän joulun paketit ovat meidän osaltamme kasassa. Vaikka kovasti haluaisinkin kannattaa pieniä kivijalkamyymälöitä, niin aika paljon olen kuitenkin joutunut turvautumaan lahjahankinnoissa verkkokauppojen valikoimiin. Kotiäidille se vain on niin helppoa. Meillä on Ompun kanssa ollut muutamia lahjatoiveita tälle vuodelle ja taitavat näistä itseasiassa kaikki aikalailla toteutuakin. Näin hyvin meidän perheessä siis pidetään lahja-asiat salassa.

Äidin joululahjatoiveet 2017 


-Valkoinen String -hylly

-Adidaksen mustavalkoiset trikoot  

-Huppari

-Teema -sarjan pieniä valkoisia lautasia


Ompun joululahjatoiveet 2017 


-Metsolan tupsupipo

-Papun legginsit

-Omia ruoka-astioita esim. Done by Deer

-Soiva pehmolelu 
 

Kaikista eniten joululta kuitenkin toivon yhteistä aikaa perheen kanssa, hyvää ruokaa, rauhoittumista, joululauluja, ehkä jonkin hyvän kirjan lukemista, suklaata, yöpuvussa oloa koko päivän, ulkoilua kauniissa pakkassäässä ja iloista joulumieltä. Joulu todellakin on sitä ilon aikaa parhaimmillaan, mutta mitä vanhemmaksi tulen, huomaan tuntevani siinä myös tietynlaista haikeutta. Mennyt vuosi alkaa silloin olla takanapäin ja hieman jo jännittääkin, mitä seuraava tuleva vuosi tuo tullessaan. 

Millaisia lahjoja teidän perheen toivelistalta löytyy?
  

MUUTTAMINEN VAUVAN KANSSA

Marraskuu jäi taakse ja tänään saimmekin avata jo ensimmäisen luukun joulukalenterista. Joulunodotus ja päivien laskeminen jouluaattoon ovat siis virallisesti alkaneet! Meidän perheessä ei tänä vuonna askarreltu niitä ihania DIY-joulukalentereita, joita some on pullollaan. Jääkaapin ovessa roikkuu ruttuinen sanomalehden välissä kotiin saapunut ilmaiskalenteri. Tänään luukun takaa avautui kuva tontusta. Ehkä ensi jouluna sitten...

Syy tähän tylsään joulukalenterivalintaan löytyy niinkin tylsästä asiasta kuin kiire tai voisihan joku ehkä jopa rinnastaa sen saamattomuuteen. Kiire meillä kuitenkin on ollut, sillä päivät ovat olleet täynnä to do -listoja kodin myymiseen, väliaikaisen vuokra-asunnon hankintaan ja mm. uuden kodin suunnitteluun liittyen. Kiire on kyllä todella ärsyttävä syy yhtään mihinkään, mutta silti syytän sitä. 

Kiireen voivottelun lisäksi myös jotain positiivistakin heti tähän lempparikuukauden alkuun, nimittäin asuntokaupat on nyt tehty ja uusi väliaikaiskoti käyty varaamassa. Ensi viikolla on edessä vielä vuokrasopimuksen allekirjoitus ja sitten alkaisikin armoton pakkaaminen. Jos joulu on jo lähellä, niin on kyllä muuttommekin. Kahden viikon päähän on nimittäin varattu muuttoauto ja siihen mennessä pitäisi olla elämä pakattuna laatikoihin. Uusi väliaikaiskotimme on PIENI, joten pientä päänvaivaakin tässä vielä aiheuttaa tämän tavaramäärän survominen puolta pienempiin neliöihin. Mutta luotan siihen, että nämäkin asiat ovat vain suunnittelu- ja organisointikysymyksiä. 

Toisaalta hieman myös jännittää, miten muutto sujuu vauvan kanssa. Päivisin, kun olemme Ompun kanssa kaksin, on aivan turha odottaa pakkauksen edistyvän. Toisena päivänä se saattaa onnistuakin, mutta sen varaan ei kannata laskea. Onneksi meillä kuitenkin on apujoukot puhelinsoiton päässä, joten tämä dilemma on varmasti sen avulla ratkaistu. Kuinka vauva suhtautuu uuteen kotiin? Tähän ei varmasti löydy suoraa vastausta keneltäkään, sillä onhan jokainen vauvakin yksilönsä. Jos olemme olleet yökylässä, ovat yöt olleet levottomampia kuin kotona, joten uskoisin, että ensimmäiset yöt saatamme olla valveilla koko perhe. Mutta ehkä tässäkin asiassa aika on se, mikä auttaa. Ja tärkeintä tietysti, että uudessa kodissa on kuitenkin tutut tavarat ja niiden tuoksut ja ennen kaikkea pienen tärkeimmät ihmiset läsnä. Täytyy myös pysytellä tiukasti kiinni rutiineissa ja rytmittää arkea samalla tavalla myös muuton keskellä ja sen jälkeenkin. Ehkä sekin helpottaa vauvan suhtautumista. Ja eihän sitä tiedä vaikka muutto sujuisi myös meidän perheen pienimmän osalta kuin vanhalla tekijällä ja äitinä saisin todeta, että turhaan taas huolehdin. Ehkä parasta on kuitenkin edetä ilman odotuksia ja antaa niin sanotusti virran viedä. Vietämme siis joulun jo uudessa pienessä kodissamme ja luotan kaiken vanhaan sanontaan, sopu sijaa antaa. Toivottavasti sopuisia hetkiä ja sen myötä sitä sijaa on tarjolla ja paljon, sillä muuten pelkään niiden reilun neljänkymmenen neliön kaatuvan päälleni alta aikayksikön, pahimmillaan jo ennen uuden vuoden vaihtumista.
  
Millaisia kokemuksia teillä on vauvan kanssa muuttamisesta? Hyviä vai huonoja?

ONNEN AAKKOSIA

A - Arki. Meidän arki on aika tavallista, mutta silti kovin onnellista. Arki on välillä myös uuvuttavaa, mutta kuitenkin sitä elämää parhaimmillaan.

B - Blogi. Paikka, jossa saa toteuttaa omaa luovuuttaan sekä jakaa arjen kokemuksia ja kommelluksia.

C - Coffee eli kahvi. Aamujen pelastus ja päivän piristäjä. Kahvi sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, jaettavaksi ja myös yksin nautittavaksi. 

D - Daydream. Haaveilu on ihanaa! Tällä hetkellä haaveeni liittyvät uuden kodin valmistumiseen.

E - Empatia. Kyky ymmärtää ja asettua toisen asemaan. Tärkeä ominaisuus niin henkilökohtaisessa kuin työelämässäkin. Empatia lisää myös omaa hyvää oloa, kun iloitsee oman lisäksi myös toisen onnesta.

F - Fiilis! Ja hyvä sellainen saa elimistössä onnenhormonit hyrräämään. 

G - Gmail. Sähköposti ei kyllä itsessään ole kovin onnea tuottava, mutta toki mukavia viestejä on ilo saada jos ne koskevat esimerkiksi uuden talon piirrustuksia tai oman lempparikaupan alekoodia.

H - Hymy. Se tarttuu eikä sitä kyllä voi koskaan jakaa liikaa.

I - Irtokarkit. Parasta herkkua maailmassa. Mustat karkit ja suklaa erityisesti. 

   
J - Jyväskylä. Nykyinen kotikaupunki, jossa on tullut asuttua jo monet vuodet. Täällä on ihmisen hyvä olla, on sopivasti kaikkea, sopivilla välimatkoilla. 

K - Koti. Turvasatama, jonne on aina ihana palata. Kotona saa olla täysin oma itsensä ja se jos mikä on parasta. Kotona asustaa myös ne parhaimmat tyypit, joiden kanssa tämän elämän haluaa jakaa.

L - Lappi. Pienenä halusin muuttaa Lappiin. Enää en ehkä muuttaisi, mutta toivoisin lapsuuden hiihtolomaperinteen jatkuvan myös meidän perheessämme. Kauneimpia paikkoja Suomessa ja ehdottomasti haluaisin joskus tulevaisuudessa kokea Lapin myös ruska-aikaan.

   
M - Mökki. Ihana hirsimökki järven rannassa, aurinko ja hyvä seura. Paljon ei ihminen muuta tarvitsekaan. Paitsi tietysti OMA mökki olisi vielä asteen ihanampi.

N - Nuoruusvuodet. Tämänhetkinen ikä on oikein hyvä, mutta välillä on kiva palata ajatusissa takaisin niihin nuoruuden hetkiin ja opiskeluaikoihin. Aika taitaa kullata muistot, mutta monta hyvää hetkeä on jäänyt syvälle mielen ja sydämen sopukoihin.

O - Omppu eli meidän ihana pikkuneiti. Onni on hänen hymyssään joka päivä <3

P - Perhe. Ei perusteluja kaipaa!

Q - Quala Lumpur. No ei ehkä se, mutta joku kaukomatka olisi kiva tehdä tulevaisuudessa perheen kanssa.

R - Ripsipidennykset. Voi iso kyllä näille turhakkeille. Helpottavat aamujen ainaista ripsiväritaistelua. Kotiäidin budjetissa ei vain tällä hetkellä näille ole tilaa, joten tiemme kohtaavat jälleen tulevaisuudessa.

S - Säästäminen. Pahan päivän varalle tai haaveisiin. Säästäminen on oikeasti kivaa ja siihen jää koukkuun.

T - Terveys. Terveys tuo onnea, kun muistaa olla siitä kiitollinen päivittäin.

U - Uni. Hyvien yöunien jälkeen päivä sujuu aina paljon paremmin. Jos yö on ollut unta vailla, tekee myös pikaiset päikkärit ihmeitä. Uni on parasta lääkettä moneen vaivaan.

V - Ville. No se minun oma ihana aviomies!

X - X voi olla salaisuus tai jokin muu onnea tuova tekijä tai tapahtuma, joka ei välttämättä vielä ole edes tiedossa.

Y - Ystävät. Lähellä ja kaukana. Kaikki niin kovin tärkeitä ja omalla tavallaan todella ainutlaatuisia.

Z - Zucchini eli kesäkurpitsa. Ei ihan lemppari, mutta vihannekset yleisestikin piristävät olotilaa.

Å - Åååååh. Kun silmäsi osuvat johonkin kauniiseen esineeseen tai huonekaluun, joka on saatava itselle niinkuin nyt heti samantien.

Ä - Äitiys. Varmasti yksi tärkeimmistä töistä mitä tiedän. Onni on läsnä äitiydessä joka hetki.

Ö - Ö-mappi. Sinne kannattaa heittää kaikki turhaan omaa mieltä hankaavat ja kuluttavat asiat ja ihmiset. 


Mistä sinun onnen aakkosesi koostuvat? 

PÄIVÄT, JOTKA LIPUVAT OHITSE

Meillä on tällä viikolla lomailtu perheen kesken, kun isimies on vietellyt säästössä olleita isyyslomapäiviään. Viikko on vierähtänyt aivan liian nopeaa, mutta onneksi viikonlopun päivät ovat vielä edessä. Kovin lomalta tämä ei meistä kyllä ole tuntunut, sillä paljon on ollut asioita hoidettavana mm. asuntoasioihin liittyen. Joka tapauksessa on ollut ihanaa nauttia yhteisistä aamupaloista, kävelylenkeistä ja kahvihetkistä. Laatuaikaa parhaimmillaan.

Ajankulku on ehkä yksi kliseisimmistä vauvavuoteen yhdistettävistä tekijöistä, mutta totta se on. En muista olisiko aika kulunut näin nopeaa silloin, kun viikot vierähtivät töissä. Tuntuu, että päivät vain lipuvat ohitse, eikä niistä saa otetta. Jouluunkin on enää tasan kuukausi ja meillä on vielä niin paljon tekemistä ennen sitä. Mutta päivä kerrallaan. Onneksi tuo pieni neiti muistuttaa olemassaolollaan päivittäin siitä, kuinka tärkeitä nämä ohi lipuvat hetket ovat. 

Kuva: Oliver Cole on Unsplash

Palaillaan viikonloppuna taas muiden juttujen pariin. Sitä ennen tunnelmallista perjantai-iltaa sinulle. Lähdittekö muuten tämänpäiväiseen kulutushysteriaan mukaan?

"In Finland we have Black Friday too. Every friday from October to March..."

ÄITIKIN ODOTTAA JOULUA

Vaikka ulkona on tällä hetkellä mustaa ja märkää, alkaa joulun odotus kuitenkin hiipiä pikkuhiljaa jo kotiimme. Tänä vuonna olen ollut lahjojen kanssa erityisen ajoissa, sillä ensimmäiset paketit taisin ostaa jo syyskuussa. Kätevää, eikö vain. Tänä vuonna en aio stressata joulun tulosta, lahjoista, siivouksesta, leipomisesta tai oikeastaan yhtään mistään. Tämä joulu on meille ensimmäinen. Ensimmäinen perheenä, pienen lapsen vanhempina ja sen vuoksi joulu saa varmasti taas aivan uudenlaisen merkityksen. En malta odottaa tuleviakaan jouluja, kun saa nähdä pienten silmien kirkkauden ja huokailevan ihailun lahjakasojen keskellä. Sillä kyllähän lahjat kuuluvat jouluun. Erityisesti lasten jouluun, mutta kai äitikin saa pikkuisen odottaa lahjoja. Ja tietysti, tottakai joulussa itselleni on tärkeintä yhdessä olo, hyvä ruoka ja ennen kaikkea lasten ilo. Mutta kukapa ei ilahtuisi muutamasta pienestä paketista kuusen alla...Ennen kaikkea, suurinta iloa itselleni tuo lahjojen antaminen. 

Viimeiset pari joulua olen ollut sairaana, mutta tänä vuonna aion siinäkin suhteessa tehdä poikkeuksen. Vihannesten ja vitamiinien tankkaus on aloitettu jo hyvissä ajoin alkusyksystä ja käsidesi on kulkenut käsilaukussa mukana jo lokakuusta lähtien. Joulunajan sairastelu on aina liittynyt kohdallani työhön, sillä joulu on meillä yksi suurimmista sesongeista ja silloin on painettu tehokkaita työtunteja aikamoisella tahdilla oikeastaan kesälomasta saakka. Kun joulu sitten saapuu ja stressi helpottaa, hyökkäävät pahankuriset virukset puolustuskyvyttömän elimistöni kimppuun. Tänä vuonna saan kuitenkin valmistautua jouluun kotosalla yhdessä puolivuotiaan apulaiseni kanssa, joten sormet ristiin, että tämä joulu on perheessämme tauditon. 

Tänä vuonna aion osallistua myös hyvän tekemiseen näin joulun alla. Kaupungissamme järjestetään ainakin vuosittain lahjakeräystä, mutta täytyy ottaa selvää myös muista auttamisen mahdollisuuksista. 

Joko siellä on aloitettu joulun hypettely vai viekö tämä loska ja sade kaiken fiiliksen?

MIKSI MEILLÄ NUKUTAAN PERHEPEDISSÄ?

Perhepeti. Mielipiteitä aiheesta löytyy varmasti niin monta kuin on perheitäkin. Ennen lapsen syntymää meillä oli aika yksipuolinenkin mielipide siitä, että tuleva lapsemme tulee nukkumaan omassa sängyssään heti pienestä saakka. Perintöpinnasänky hommattiin jo hyvissä ajoin, kun laskettuun aikaan oli vielä useampi kuukausi. Sänky kasattiin ja aseteltiin makuuhuoneeseemme sopivasti oman sänkymme viereen. Ihanat vaaleanpunaiset Pentikin pupulakanat odottivat tulevaa nukkujaa. Ensimmäisenä iltana synnytyslaitokselta kotiutumisen jälkeen oli aika laittaa vauva nukkumaan. Peittelimme pienokaisen ja toivotimme rakkauden hedelmällemme kauniita unia. Alkoi lohduton itku. Nostimme hänet syliin ja aika pian totesimme, että jos nyt ensimmäinen yö nukutaan koko pieni perheemme vieretysten...ja sillä tiellä olemme edelleen. 

Alussa perustelimme perhepetiä sillä, että yöimetykset sujuvat vaivattomammin, kun vauva on koko ajan vieressä. Hän on niin pienikin vielä, että kyllähän sitä ehtii omassa sängyssä nukkua. Pääasia, että vauva nukkuu. Mitä jos hän yöllä on kääntynyt vatsalleen kasvot patjaa vasten enkä herää. Mitä jos peitto menee yöllä hänen kasvoilleen enkä herää. Mitä jos? Enpä olisi ennen omaa lastaa osannut ajatellakaan, että tällaisia asioita pyörittelen päässäni päivät pitkät. Jos raskausaika oli onnen lisäksi täynnä pelkoa, niin sitä se tulee varmasti olemaan kaikki vuodet tästä eteenpäinkin. 

Joka tapauksessa meillä on siis nukuttu perhepedissä nyt reilu puolivuotta ja oikeasti kyllä on tarkoitus alkaa tässä tulevina kuukausina opettamaan Omppu omaan sänkyynsä. Mutta miten? Kertokaahan te viisaammat kokemuksia? Yöherätyksiä meillä on edelleen 2-3, muuten yöt nukutaan pääsääntöisesti hyvin satunnaiset hulinayöt poislukien. Itselläni on välillä ollut kausia, että yöllä nukahtaminen on vaikeaa ja nykyään neiti on alkanut olemaan aika vauhdikas unissaliikkuja, joten se vaikuttaa tietysti meidän kaikkien uniin epäsuotuisasti. Toiveena ja tavoitteena siis hyvin nukutut yöt koko perheelle. Perhepeti ei ole ainut asia, missä olemme joutuneet pyörtämään omat etukäteen suunnitellut kasvatusmetodimme, mutta sellaistahan se elämä on. Kasvamista ja suunnanmuutoksia.