ONNEN AAKKOSIA

A - Arki. Meidän arki on aika tavallista, mutta silti kovin onnellista. Arki on välillä myös uuvuttavaa, mutta kuitenkin sitä elämää parhaimmillaan.

B - Blogi. Paikka, jossa saa toteuttaa omaa luovuuttaan sekä jakaa arjen kokemuksia ja kommelluksia.

C - Coffee eli kahvi. Aamujen pelastus ja päivän piristäjä. Kahvi sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, jaettavaksi ja myös yksin nautittavaksi. 

D - Daydream. Haaveilu on ihanaa! Tällä hetkellä haaveeni liittyvät uuden kodin valmistumiseen.

E - Empatia. Kyky ymmärtää ja asettua toisen asemaan. Tärkeä ominaisuus niin henkilökohtaisessa kuin työelämässäkin. Empatia lisää myös omaa hyvää oloa, kun iloitsee oman lisäksi myös toisen onnesta.

F - Fiilis! Ja hyvä sellainen saa elimistössä onnenhormonit hyrräämään. 

G - Gmail. Sähköposti ei kyllä itsessään ole kovin onnea tuottava, mutta toki mukavia viestejä on ilo saada jos ne koskevat esimerkiksi uuden talon piirrustuksia tai oman lempparikaupan alekoodia.

H - Hymy. Se tarttuu eikä sitä kyllä voi koskaan jakaa liikaa.

I - Irtokarkit. Parasta herkkua maailmassa. Mustat karkit ja suklaa erityisesti. 

   
J - Jyväskylä. Nykyinen kotikaupunki, jossa on tullut asuttua jo monet vuodet. Täällä on ihmisen hyvä olla, on sopivasti kaikkea, sopivilla välimatkoilla. 

K - Koti. Turvasatama, jonne on aina ihana palata. Kotona saa olla täysin oma itsensä ja se jos mikä on parasta. Kotona asustaa myös ne parhaimmat tyypit, joiden kanssa tämän elämän haluaa jakaa.

L - Lappi. Pienenä halusin muuttaa Lappiin. Enää en ehkä muuttaisi, mutta toivoisin lapsuuden hiihtolomaperinteen jatkuvan myös meidän perheessämme. Kauneimpia paikkoja Suomessa ja ehdottomasti haluaisin joskus tulevaisuudessa kokea Lapin myös ruska-aikaan.

   
M - Mökki. Ihana hirsimökki järven rannassa, aurinko ja hyvä seura. Paljon ei ihminen muuta tarvitsekaan. Paitsi tietysti OMA mökki olisi vielä asteen ihanampi.

N - Nuoruusvuodet. Tämänhetkinen ikä on oikein hyvä, mutta välillä on kiva palata ajatusissa takaisin niihin nuoruuden hetkiin ja opiskeluaikoihin. Aika taitaa kullata muistot, mutta monta hyvää hetkeä on jäänyt syvälle mielen ja sydämen sopukoihin.

O - Omppu eli meidän ihana pikkuneiti. Onni on hänen hymyssään joka päivä <3

P - Perhe. Ei perusteluja kaipaa!

Q - Quala Lumpur. No ei ehkä se, mutta joku kaukomatka olisi kiva tehdä tulevaisuudessa perheen kanssa.

R - Ripsipidennykset. Voi iso kyllä näille turhakkeille. Helpottavat aamujen ainaista ripsiväritaistelua. Kotiäidin budjetissa ei vain tällä hetkellä näille ole tilaa, joten tiemme kohtaavat jälleen tulevaisuudessa.

S - Säästäminen. Pahan päivän varalle tai haaveisiin. Säästäminen on oikeasti kivaa ja siihen jää koukkuun.

T - Terveys. Terveys tuo onnea, kun muistaa olla siitä kiitollinen päivittäin.

U - Uni. Hyvien yöunien jälkeen päivä sujuu aina paljon paremmin. Jos yö on ollut unta vailla, tekee myös pikaiset päikkärit ihmeitä. Uni on parasta lääkettä moneen vaivaan.

V - Ville. No se minun oma ihana aviomies!

X - X voi olla salaisuus tai jokin muu onnea tuova tekijä tai tapahtuma, joka ei välttämättä vielä ole edes tiedossa.

Y - Ystävät. Lähellä ja kaukana. Kaikki niin kovin tärkeitä ja omalla tavallaan todella ainutlaatuisia.

Z - Zucchini eli kesäkurpitsa. Ei ihan lemppari, mutta vihannekset yleisestikin piristävät olotilaa.

Å - Åååååh. Kun silmäsi osuvat johonkin kauniiseen esineeseen tai huonekaluun, joka on saatava itselle niinkuin nyt heti samantien.

Ä - Äitiys. Varmasti yksi tärkeimmistä töistä mitä tiedän. Onni on läsnä äitiydessä joka hetki.

Ö - Ö-mappi. Sinne kannattaa heittää kaikki turhaan omaa mieltä hankaavat ja kuluttavat asiat ja ihmiset. 


Mistä sinun onnen aakkosesi koostuvat? 

PÄIVÄT, JOTKA LIPUVAT OHITSE

Meillä on tällä viikolla lomailtu perheen kesken, kun isimies on vietellyt säästössä olleita isyyslomapäiviään. Viikko on vierähtänyt aivan liian nopeaa, mutta onneksi viikonlopun päivät ovat vielä edessä. Kovin lomalta tämä ei meistä kyllä ole tuntunut, sillä paljon on ollut asioita hoidettavana mm. asuntoasioihin liittyen. Joka tapauksessa on ollut ihanaa nauttia yhteisistä aamupaloista, kävelylenkeistä ja kahvihetkistä. Laatuaikaa parhaimmillaan.

Ajankulku on ehkä yksi kliseisimmistä vauvavuoteen yhdistettävistä tekijöistä, mutta totta se on. En muista olisiko aika kulunut näin nopeaa silloin, kun viikot vierähtivät töissä. Tuntuu, että päivät vain lipuvat ohitse, eikä niistä saa otetta. Jouluunkin on enää tasan kuukausi ja meillä on vielä niin paljon tekemistä ennen sitä. Mutta päivä kerrallaan. Onneksi tuo pieni neiti muistuttaa olemassaolollaan päivittäin siitä, kuinka tärkeitä nämä ohi lipuvat hetket ovat. 

Kuva: Oliver Cole on Unsplash

Palaillaan viikonloppuna taas muiden juttujen pariin. Sitä ennen tunnelmallista perjantai-iltaa sinulle. Lähdittekö muuten tämänpäiväiseen kulutushysteriaan mukaan?

"In Finland we have Black Friday too. Every friday from October to March..."

ÄITIKIN ODOTTAA JOULUA

Vaikka ulkona on tällä hetkellä mustaa ja märkää, alkaa joulun odotus kuitenkin hiipiä pikkuhiljaa jo kotiimme. Tänä vuonna olen ollut lahjojen kanssa erityisen ajoissa, sillä ensimmäiset paketit taisin ostaa jo syyskuussa. Kätevää, eikö vain. Tänä vuonna en aio stressata joulun tulosta, lahjoista, siivouksesta, leipomisesta tai oikeastaan yhtään mistään. Tämä joulu on meille ensimmäinen. Ensimmäinen perheenä, pienen lapsen vanhempina ja sen vuoksi joulu saa varmasti taas aivan uudenlaisen merkityksen. En malta odottaa tuleviakaan jouluja, kun saa nähdä pienten silmien kirkkauden ja huokailevan ihailun lahjakasojen keskellä. Sillä kyllähän lahjat kuuluvat jouluun. Erityisesti lasten jouluun, mutta kai äitikin saa pikkuisen odottaa lahjoja. Ja tietysti, tottakai joulussa itselleni on tärkeintä yhdessä olo, hyvä ruoka ja ennen kaikkea lasten ilo. Mutta kukapa ei ilahtuisi muutamasta pienestä paketista kuusen alla...Ennen kaikkea, suurinta iloa itselleni tuo lahjojen antaminen. 

Viimeiset pari joulua olen ollut sairaana, mutta tänä vuonna aion siinäkin suhteessa tehdä poikkeuksen. Vihannesten ja vitamiinien tankkaus on aloitettu jo hyvissä ajoin alkusyksystä ja käsidesi on kulkenut käsilaukussa mukana jo lokakuusta lähtien. Joulunajan sairastelu on aina liittynyt kohdallani työhön, sillä joulu on meillä yksi suurimmista sesongeista ja silloin on painettu tehokkaita työtunteja aikamoisella tahdilla oikeastaan kesälomasta saakka. Kun joulu sitten saapuu ja stressi helpottaa, hyökkäävät pahankuriset virukset puolustuskyvyttömän elimistöni kimppuun. Tänä vuonna saan kuitenkin valmistautua jouluun kotosalla yhdessä puolivuotiaan apulaiseni kanssa, joten sormet ristiin, että tämä joulu on perheessämme tauditon. 

Tänä vuonna aion osallistua myös hyvän tekemiseen näin joulun alla. Kaupungissamme järjestetään ainakin vuosittain lahjakeräystä, mutta täytyy ottaa selvää myös muista auttamisen mahdollisuuksista. 

Joko siellä on aloitettu joulun hypettely vai viekö tämä loska ja sade kaiken fiiliksen?

MIKSI MEILLÄ NUKUTAAN PERHEPEDISSÄ?

Perhepeti. Mielipiteitä aiheesta löytyy varmasti niin monta kuin on perheitäkin. Ennen lapsen syntymää meillä oli aika yksipuolinenkin mielipide siitä, että tuleva lapsemme tulee nukkumaan omassa sängyssään heti pienestä saakka. Perintöpinnasänky hommattiin jo hyvissä ajoin, kun laskettuun aikaan oli vielä useampi kuukausi. Sänky kasattiin ja aseteltiin makuuhuoneeseemme sopivasti oman sänkymme viereen. Ihanat vaaleanpunaiset Pentikin pupulakanat odottivat tulevaa nukkujaa. Ensimmäisenä iltana synnytyslaitokselta kotiutumisen jälkeen oli aika laittaa vauva nukkumaan. Peittelimme pienokaisen ja toivotimme rakkauden hedelmällemme kauniita unia. Alkoi lohduton itku. Nostimme hänet syliin ja aika pian totesimme, että jos nyt ensimmäinen yö nukutaan koko pieni perheemme vieretysten...ja sillä tiellä olemme edelleen. 

Alussa perustelimme perhepetiä sillä, että yöimetykset sujuvat vaivattomammin, kun vauva on koko ajan vieressä. Hän on niin pienikin vielä, että kyllähän sitä ehtii omassa sängyssä nukkua. Pääasia, että vauva nukkuu. Mitä jos hän yöllä on kääntynyt vatsalleen kasvot patjaa vasten enkä herää. Mitä jos peitto menee yöllä hänen kasvoilleen enkä herää. Mitä jos? Enpä olisi ennen omaa lastaa osannut ajatellakaan, että tällaisia asioita pyörittelen päässäni päivät pitkät. Jos raskausaika oli onnen lisäksi täynnä pelkoa, niin sitä se tulee varmasti olemaan kaikki vuodet tästä eteenpäinkin. 

Joka tapauksessa meillä on siis nukuttu perhepedissä nyt reilu puolivuotta ja oikeasti kyllä on tarkoitus alkaa tässä tulevina kuukausina opettamaan Omppu omaan sänkyynsä. Mutta miten? Kertokaahan te viisaammat kokemuksia? Yöherätyksiä meillä on edelleen 2-3, muuten yöt nukutaan pääsääntöisesti hyvin satunnaiset hulinayöt poislukien. Itselläni on välillä ollut kausia, että yöllä nukahtaminen on vaikeaa ja nykyään neiti on alkanut olemaan aika vauhdikas unissaliikkuja, joten se vaikuttaa tietysti meidän kaikkien uniin epäsuotuisasti. Toiveena ja tavoitteena siis hyvin nukutut yöt koko perheelle. Perhepeti ei ole ainut asia, missä olemme joutuneet pyörtämään omat etukäteen suunnitellut kasvatusmetodimme, mutta sellaistahan se elämä on. Kasvamista ja suunnanmuutoksia.

UUSI ULKOASU

Blogin ulkoasu on päivittymässä, mutta keskeneräisyys ja vaihtelevat fonttikoot ovat valitettavasti läsnä muutaman päivän ajan. Kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa toivon lähinnä itselleni asian suhteen. Helppoa kuin heinänteko siis tällaiselle kaikki mulle heti nyt -ihmistyypille. Uudistetun ulkoasun myötä loppuviikosta palaillaan myös uusien postauksien parissa ja muutama aika kiva aihe löytyykin kirjoituslistalta. Mikäli sulla on muuten toivomuksia aiheiden suhteen tai jokin tietty juttu, mikä kiinnostaisi meidän elämään liittyen, niin ilmiannathan sen kommenttiboksiin, kiitos! Tämän pikapostauksen merkeissä toivon oikein ihanaa keskiviikko-iltaa jokaiselle!

PIKKUNEIDIN VAATEKAAPISSA

Lastenvaateviidakkoon on aika helppo eksyä. Valikoimaa löytyy valtavasti ja vasta esikoisen saaneena oli Vimmat, Molot ja Pompit aivan täysin uusi maailma meille. Meidän periaate lastenvaatetuksessa on tähän saakka ollut se, että ostetaan mahdollisimman vähän, mahdollisimman edullisesti. Otimme ennen Ompun syntymää äitiyspakkauksen ja vaikka sen kaikki kuosit ja värit eivät ehkä omaa silmää oikein miellyttäneetkään, niin onhan se silti todella hieno asia, että tällainen avustus meillä Suomessa on saatavilla. Monet bodyt ja haalarit sieltä ovat kuitenkin tulleet käyttöön myös meillä ja niiden avulla ollaan varmasti säästetty pitkä penni. Ensimmäisenä vuotena kasvu on niin hurjaa, että tuntuisi melkein vääryydeltä laittaa ihaniin merkkivaatteisiin iso kasa rahaa, kun käyttökerrat on laskettavissa oikeasti kahden käden sormilla. Tähän asti olen siis vain haikaillut lettikuosien ja muiden perään ja jättänyt ne suosiolla tulevien vuosien hankinnoiksi. Äitiyspakkauksen vaatteiden lisäksi meidän neidin vaatekaapista löytyy mm. Lindexin, KappAhlin ja H&M:n vaatteita. Eikä meidän silti kyllä ole tarvinnut vaatteiden ulkonäöstä mielestäni tinkiä lainkaan. Ollaan myös saatu paljon vaatelahjoja ja ne ovatkin olleet meille aina oikein mieluisia. Muutamia hutiostoja tuli kyllä itse tehtyä ennen Ompun syntymää, kun ei vielä ollut käsitystä siitä, mikä on lapsen kanssa toimivaa ja mikä ei. Esimerkiksi 50cm tai 56cm bodyt, jotka saa avattua vain alaosasta jäi meillä käyttämättä ihan kokonaan. Kietaisubodyt sen sijaan kunniaan!
 

Itse haluan pukea tytön toki kauniisiin vaatteisiin, mutta mukavuus silti ennen kaikkea. Kauniita vaatteet ovat muuten nytkin, kun joka toisessa bodyssa on porkkanaa ja luumusosetta. Mitä pesu- tai tahranpoistoainetta te muuten suositte pienten ruokailijoiden vaatteisiin? Ruokalapusta huolimatta ohiosumia sattuu meillä päivittäin, kun ruokailua ollaan harjoiteltu vasta tovi. Tulevaisuudessa kun neidin kasvu tasaantuu, aion varmastikin panostaa laatuun enemmän kuin nyt vauvavuoden aikana. Olen maailman huonoin kirpputoreilija, mutta ehkä sieltä olisikin mahdollisuus tehdä hyviä löytöjä edullisesti. Joulupukin listalle päätyi kuitenkin jo tänä vuonna muutamat merkki-ihanuudet, joita tämä pihi äiti ei vain voinut vastustaa. Täytyykin olla kilttinä tässä loppuvuosi jos tontut tarkkailevat tuon puoli vuotiaan söpöläisen lisäksi myös perheen äitiä. Kuinka teillä lapset puetaan? Ja jos löytyy hyviä lastenvaatesuosituksia näin aloittelijalle niin otan enemmän kuin mielelläni vastaan. 

VAUVAVUODEN HAASTEET - MITEN SELVISIMME EKASTA PUOLIKKAASTA?

Meidän ensimmäistä vauvavuotta on takana jo yli puolet. Mitä haasteita olemme tänä aikana kohdanneet? Toki edessämme on vielä tulevien kuukausien uudet sudenkuopat, eikä meillä ole tietoakaan mitä ne pitävät sisällään. Puolen vuoden kohdalla voinee kuitenkin jo ainakin hieman huokaista, sillä onhan tässä jo hyvän matkaa vuotta takanapäin.

Raskausaikana valmistelimme itseämme ja kotiamme vauvan tuloon. Edessä oli niin paljon uutta ja jännittävää, mutta samaan aikaan myös hieman pelottavaakin. Pohdimme millaisia vanhempia meistä tulee ja kuinka pärjäämme uuden tulokkaan kanssa. Onko meillä enää aikaa harrastaa ja mitä jos univelka ja mahdolliset riidat nielaisevat meidät niin syvälle tummiin vesiin, ettei ulospääsyä ole näkyvillä. Vaikka kuinka valmistautuisi vauvan tuloon, lukisi kaikki maailman opukset siitä, miten elämä uuden perheenjäsenen myötä muuttuu, niin eihän siitä oikeasti tiedä yhtään mitään ennen kuin paketti on saapunut perille. Ensimmäinen reilu kuukausi oli ihanaa aikaa, mutta samalla myös aika kamalaa. Vauva oli ihana, mutta imetyshaasteet ja synnytyksestä toipuminen verottivat tuon ihanuuden pisteitä aika rankalla kädellä. Ja joka väittää muuta, niin pahoittelut, mutta aika vahvasti kyllä epäilen. Vauva-arki tuntui kuitenkin muuten jopa odotettua helpommalta. Pienokainen vain nukkui ja söi ja me vietettiin parisuhdeaikaa katselemalla elokuvia ja syömällä jätskiä. Pian kuitenkin todellisuus saapui laskemaan meidät takaisin maan pinnalle. Isi lähti töihin ja sitten olimmekin vauvan kanssa kaksin. Silloin ymmärsin, että äitinä olo on työtä 24 tuntia vuorokaudessa ja vaikka äidinrakkaus on suurin kaikista, aiheutti se myös ahdistusta siitä, että joku tarvitsee minua oikeasti koko ajan. 

Arjen haasteet ovat muuttaneet ajan kuluessa muotoaan. Yöt meillä ollaan nukuttu alusta alkaen aika hyvin ja siitä olen erityisen kiitollinen. Päivät ovat raskaita silloin, kun päiväunet ovat lyhyitä ja ne nukutaan sylissä. Silloin ei ole edes pientä omaa hetkeä päivällä, että saisi vaikka syödä rauhassa tai käydä suihkussa.  Oma ruoka syödään silloin, kun se vauvalle sopii ja kuivashampoosta on tullut äidin paras kaveri. Kun alle puolivuotias haluaisi jo kovasti liikkua, mutta ei vielä sitä ole oppinut, niin äitihän kantaa 8 kiloista kahvakuulaa ympäri kotia taukoamatta, tottakai. Koska on äiti ja lapsesi tulee ensimmäisestä päivästä lähtien menemään aina kaiken edelle. 

Parhaiten vauvavuodesta kuitenkin selviää, kun ei ota kaikkea liian vakavasti. Kun asennoituu siihen, että vuosi on kuitenkin todella lyhyt aika elämästämme ja muistaa, että joskus nämä ajat kaikesta väsymyksestä huolimatta haluaisi elää uudelleen. Vuosi ottaa meistä vanhemmista paljon, mutta antaa niin paljon enemmän, kuin olisimme ikinä uskaltaneetkaan toivoa. 

HYVÄNMIELEN PERJANTAI

Tämän viikon perjantai yllätti meidät positiivisesti. Aamu alkoi hieman väsyneissä merkeissä ja eilinen hartiajumi ei ollutkaan yön aikana toiveistani huolimatta laantunut. Kahvin ja aamiaisen voimalla päivä kuitenkin saatiin käyntiin ja työläisemme lähdettyä töihin, suuntasimme Ompun kanssa vanhempieni luokse viettämään aikaistettua isänpäivää. Pöydän ääreen kokoontui myös siskoni perheineen ja kuinka ihanaa olikaan päästä pitkästä aikaa rauhassa nauttimaan hyvästä ruoasta, hyvässä seurassa. No, ihan näin seesteisesti ei meillä kyllä oikeasti tämän lapsikatraan kanssa ruokahetket suju, mutta ruoka oli hyvää (kuten äitini tekemä aina!) ja kaikki saivat syödäkseen, hyvä niin. Omppukin veteli taas parvekkeella mukavat parin tunnin päiväunet ja tämä äippä sai nostaa jalat hetkeksi kohti kattoa. Mikäli toiveet ovat sallittuja, näitä lisää meidän päiviimme kiitos. Isäni eli lasten papan "juhlat" olivat oikein onnistuneet ja kahvipöydän kruunasivat tänään ihanat suklaiset cupcakesit. Mielen lisäksi myös herkkuhammasta siis hemmoteltiin hieman, mutta nyt se oli kyllä täysin oikeutettua. Kyllä perhe ja yhdessä vietetyt hetket vaan ovat parasta. 

Toinen tämän päiväinen ilon aihe koski rakennusprojektiamme nimittäin talon ensimmäiset piirrustukset tipahtivat alkuillasta sähköpostiin. Pohjapiirros näytti jo tässä vaiheessa oikein hyvältä eikä nyt oikein enää malttaisikaan odottaa, että pääsemme muuttamaan uuteen ihanaan kotiin. Nyt ei ehkä kuitenkaan kannattaisi vielä alkaa kovin odottamaan, sillä pitkälle ensi vuoteen joudumme asustelemaan väliaikaiskodissa. Odottavan aika on pitkä, mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö vain. Kovin monta asiaa on kotiprojektissa vielä pohdittavana, joten aika tulee kyllä oikeasti tarpeeseen, sen tiedän. Nyt ajattelin kuitenkin jättää materiaalipohdinnat ja muut loppuillaksi syrjään ja kääriytyä viltin alle sohvalle jatkamaan näissä hyvissä fiiliksissä tämän perjantain loppuun. Viikonlopun olemmekin koko perhe kotosalla ja sunnuntaina juhlitaan sitten meidän perheen ensimmäistä isänpäivää. Ihanaa loppuviikkoa myös juuri sinulle ja toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on ollut yhtä positiivinen perjantai kuin meillä! 

TILANNEKATSAUS - TREENIT

Oon aina ollut aika monessakin asiassa sellainen joko tai -tyyppi. Joko tehdään täysillä tai sitten ei tehdä oikeastaan ollenkaan. Niin myös urheilussa. Pienempänä oon harrastanut monenlaista liikuntaa, ratsastusta, tanssia, yleisurheilua, pesäpalloa ja taisin muuten koripalloakin pelata jossakin vaiheessa, ainakin muutamien harkkojen verran, jos en sen enempää. Pesäpallo oli mulle ihan ykköslaji ja siinä kiinnostus pysyikin kaikista pisimpään. Joukkuepelit oli ihan selkeästi mun juttu ja motivoiduin aina kovasti joukkuekavereista ja yhdessä tekemisestä. 

Aikuisiällä urheiluharrastukset on muuttuneet enemmän yksilötekemiseen salilla tai ryhmäliikuntatunneilla. Mun ote treenaamiseen on ollut tähän saakka enemmänkin fiilispohjaista, kuin kovin tavoitteellista. Salilla oon purkanut työviikon tai henkilökohtaisen elämän paineita ja kunto tietysti noussut aina kohisten siinä samalla. Sitten on iskenyt ehkä flunssa tai kaksi ja salin ovet ovat pysyneet pitkään kiinni. Ja kaikkihan sen tietää, että se uudestaan aloittaminen ei aina ole niin helppoa. Välillä sitten oon innostunut juoksuharrastuksesta ja heti tietysti pitänyt painella vähintään Naisten Kymppi, verenmaku suussa ja pohkeet hapoilla. Juoksulenkkiä on seurannut tajuton migreeni ja siinä kylpyhuoneen lattialla maatessa on mieleen tullut kerran jos toisenkin, että oisko kuitenkin pitänyt taas vähän kevyemmin aloitella. Ja on siinä kyllä ollut se kuuluisa urheilun tuoma hyvä olo melko kaukana, kun päässä on jyskyttänyt niin, että päivän ruokalista on ollut yhdellä rykäisyllä ulkona. Mutta jos juostaan niin silloin juostaan, näin ajattelin. No, juoksu on harrastuksena jäänyt jo taakse ja oon alkanut olemaan myös itselleni hieman armollisempi. Mun treenaus ei edelleenkään ole kovin tavoitteellista, mutta nälkä kasvaa syödessä, niinhän sitä sanotaan.  

Kuva: Ricardo Estefanio.

Tän hetken fiilikset treenaamisesta on kuitenkin tosi jees! Raskausaika meni liikkumisen suhteen vähän niin ja näin ja ensimmäiset kuukaudetkin synnytyksen jälkeen teki mieli vain tuijottaa tuota kotiin saapunutta kääröä sen sijaan, että olisi saanut itseä liikkumaan kotipihaa yhtään pidemmälle. Nyt oon kuitenkin saanut taas hommasta hyvin kiinni ja itseasiassa jo ensi viikolla loppuu pienvalmennus, jossa oon nyt käynyt pian sen kuusi viikkoa. Tää valmennus on ollut niin hyvä startti taas liikunnan ilon löytämiseen ja kahdet treenit viikossa päivittäisten kävelylenkkien kanssa on kohottaneet mun kuntoa taas paremmalle tasolle kuin aikoihin. Ekalla treenikerralla jäi kyykyt puolitiehen, mutta kehitystä on tapahtunut niin, että liikkeissä saa jo tosi hyvän tuntuman ja itsestään kyllä kaikki mehut irti. Valmennuksessa ollaan treenattu aika toiminnallisesti ja hyödynnetty paljon esimerkiksi kahvakuulaa, levytankoa ja ihan omaa kehonpainoa. Pienessä porukassa treenaaminen on mukavaa ja itse koen ainakin saavani harjoittelusta enemmän irti, kun on valmentaja vieressä tsemppaamassa. Treenaus on myös turvallisempaa, kun ammattilainen varmistaa koko ajan, että sun tekniikat on oikeat.

Ensi viikon jälkeen on tarkoitus palata taas myös kuntosalille ihan omatoimisesti ja ottaa tietysti tuo minun oma personal piiskurini mukaan saliharjoituksiani tukemaan. Tavoitteena mulla tällä hetkellä on saada liikunnan avulla arjen jaksaminen paremmalle tasolle ja oon huomannut, että kun liikkuu ja harrastaa niin myös ruokavalio on palannut terveelliselle raiteelle ihan kuin itsestään. Päivittäiset kotiäidin kahvipullat ovat jääneet, mutta herkuillekin löytyy toki oma hetkensä viikonlopun vapaapäivistä. Itse olen kokenut toimivammaksi hyvien valintojen tuomisen arkiruokailuun, ennemmin kuin tolkuttoman maitorahkan syönnin, tiukkojen kieltojen noudattamisen tai ruoan punnitsemisen. Kuinka helppo onkaan lisätä esimerkiksi kasvisten, proteiinin ja hyvien rasvojen määrää lautasella, kun voi kuitenkin hyvällä omalla tunnolla syödä ihan perinteistä kotiruokaa muun perheen kanssa. Näin aion jatkaa myös tulevaisuudessa ja tällä hetkellä ainakin tuntuu, että niin treenaamisen kuin ruokailunkin suhteen, näillä eväillä ei voi kuin onnistua. 

LEMPPARIJUTUT MEIDÄN KOTONA

Rakentamalla ja itse suunnittelemalla saa kotiin liittyvissä asioissa juuri sitä mitä haluaa, mutta aika harvoin valmiina löytää asuntoa, jossa kaikki miellyttää omaa silmää. Meillä on tämän nykyisen kodin kanssa käynyt kyllä aikamoinen tuuri, sillä asunto on täynnä ihania ja ennen kaikkea toimivia yksityiskohtia, eikä muutoksille olisi juurikaan tarvetta. Ainoa asia, mitä itse asumisessa kaipaamme lisää, on kodin neliöt tulevia vuosia ajatellen. Muuten tämä asunto palvelisi meitä aivan mainiosti varmasti vielä vuosikymmeniä eteenpäin. Muutamia lempparijuttuja meidän kodista kuitenkin löytyy, jotka ovat ehdottomasti ylitse muiden, ja joita haluamme hyödyntää myös tulevan kodin suunnittelussa. 

Suuret ikkunat olohuoneessa tuovat ihanasti valoa asuntoon. Uudessa kodissa näitä tulee olemaan itseasiassa vielä enemmän kuin tässä nykyisessä, sillä niitä hyödynnetään olohuoneen lisäksi myös muualla asunnossa. 

Vaalean harmaa laminaatti miellyttää myös kovasti omaa silmääni raikkaudellaan ja ajattomuudellaan. Vaaleisiin sävyihin on niin helppo rakentaa kaunis, toimiva ja moderni sisustus, josta itse pidän ainakin tällä hetkellä kovasti. Sisustukseen voi tuoda kaivattua särmää sopivilla huonekaluilla tai matoilla eli täältä vahva peukku asunnon vaaleille pintamateriaaleille. 

Liukuovikaapistot makuuhuoneissa ovat aivan huippu juttu! Meillä nämä kaapistot ovat ns. upotettuina, joten ne eivät vie ylimääräistä tilaa huoneista lainkaan. Liukuovina toimivat huurretun, maitomaisen lasin lisäksi peilit, ja uskon meidän valitsevan uuteen kotiimme aika samantyyliset ovet kuin nykyisetkin ovat. 

Huonekorkeus on meidän kotona normaalia korkeampi (2,8m) ja tästä pidän myös erityisesti. Korkeus tuo mukavasti tilantuntua asuntoon ja se avartaa myös esimerkiksi pieniä makuuhuoneita hyvin. Uusi kotimme tulee olemaan porrastettu, joten tätä huonekorkeutta tulee siellä olemaan reilusti, näillä näkymin jopa 3,2 metriin saakka.

Kodinhoitohuone on ehdoton ainakin näin lapsiperheen näkökulmasta katsottuna. Pyykkiä tulee päivittäin paljon ja on mukava, että nämä "huoltohommat" hoituvat siihen tarkoitetussa huoneessa eikä esimerkiksi kylppärissä. Pienen vauvan kanssa kodinhoitohuoneesta on löytynyt myös erinomainen paikka hoitopöydälle. Tämä ei kyllä itseasiassa päde enää näin puolivuotiaan vauhtihirmun kohdalla, jonka lempipuuhaa on kääntyminen ja hoitopöydältä karkaaminen.

Uuteen kotiin on niin mukava suunnitella juttuja, jotka olemme jo kokeneet asumisessa toimiviksi tai muuten vain mielestämme kauniiksi. Nämä lempparijutut tullaan kaikki näkemään myös tulevassa kodissamme ja uskon, että ne tulevatkin palvelemaan meidän perheen asumista hyvin, aina hamaan tulevaisuuteen saakka. Tai ainakin siihen saakka, kunnes tämän sisustusnaisihmisen mieli jonakin kauniina päivänä kokee muutoksen tuulen...