NYT SAA JOULU TULLA

Huh. Vihdoin saa jättää muuttohuolet ja -kiireet taakse sillä sekä pakkaaminen että tavaroiden muutto uuteen kotiin on nyt suoritettu. Olihan vain aikamoinen urakka ja oman lisänsä taakkaan toi tietysti pieni lapsi, jota on muutama päivä riepoteltu asunnosta ja paikasta toiseen. Milloin on päiväunet nukuttu äidin sylissä tyhjän huoneen ympäröimänä, ruokailtu lattialla ja niin edelleen. Se siitä rutiineissa pysymisestä siis. Mutta kuten sanottu, urakka on nyt ohitse ja nyt on onneksi vuosi aikaa hengähtää ennen seuraavaa suurta muutosta. 

Alku uudessa kodissa on vastoin odotuksia lähtenyt ihan mukavasti käyntiin ja pikkuhiljaa myös tavarat löytävät paikkansa. Asunnon pienuudesta huolimatta tunnelma on ollut täällä meillä oikein mukava. Joululaulut soi ja tänään korkattiin myös ensimmäiset glögit hyvän ystäväni kanssa, mikäs täällä siis ollessa. Keittiön pöydällä on käynnissä joulupukin paja ja saman pöydän äärellä vietetään perheen aamiaiset ja päivän muut ruokahetket, välillä jopa oikein pitkän kaavan mukaisesti. Ihanaa, kun ollaan koko perhe nyt lomalla! 

Kuten aikaisemmin toivoin, tämä joulu taitaapi mennä terveenä, sillä se flunssan paholainen iski jo nyt. Muutama päivä on mennyt pää aivan tukossa, mutta onneksi muu perhe on säästynyt tältä. Loppuviikolle on lomasta ja flunssasta huolimatta ohjelmaa vielä yhtä sun toista mm. Ompun valokuvien ottaminen ja teettäminen isomummoille, 8kk neuvolalääkäri, hiusten värjäystä (äidin ei Ompun), lahjojen paketointia, kodin viimeistelyä...suurin osa kuitenkin aivan mukavaa puuhaa eli ei valittamista. 

 
Täällä aletaan olla siis pian valmiita vastaanottamaan vuoden ehkä jopa odotetuin päivä. Näiden pikaterveisten jälkeen palailen kuitenkin vielä muutamien juttujen kanssa ennen aattoa. Jospa nyt tämän muuttohärdellin jälkeen pääsisin taas myös tutumpaan rytmiin kirjoittelun kanssa. Sitä ennen kuitenkin, tunnelmallista jouluviikkoa. 

ÄIDIN JA TYTTÄREN LAHJATOIVEET 2017

Siis onko jouluaattoon todella enää kaksi hassua viikkoa? Vaikka olemme odottaneetkin joulua jo tovin, on tämä alkukuu kyllä hurahtanut ohitse sellaista vauhtia, että huh. Muutto lähestyy ja sen vuoksi meillä ei tällä hetkellä ole yhtä ainutta joulukoristetta esillä, saati sellaista edes muuttolaatikossa. Pahasti näyttää siltä, että joulukuustakaan ei tänä jouluna nähdä meidän kotonamme ellei reilun neljänkymmenen neliön väliaikaiskodistamme löydy tilaa sille kuin taikaiskusta. Korkeintaan ehkä huonekuusen merkeissä ja sellaisen kyllä haluankin tuomaan edes hitusen sitä joulufiilistä myös vuokrakotiimme. Kuten aikaisemmin olen todennut, lahjahankinnat olen tänä vuonna aloittanut jo hyvissä ajoin heti alkusyksystä ja nyt voinkin helpotuksen syvällä äänellä todeta, että tämän joulun paketit ovat meidän osaltamme kasassa. Vaikka kovasti haluaisinkin kannattaa pieniä kivijalkamyymälöitä, niin aika paljon olen kuitenkin joutunut turvautumaan lahjahankinnoissa verkkokauppojen valikoimiin. Kotiäidille se vain on niin helppoa. Meillä on Ompun kanssa ollut muutamia lahjatoiveita tälle vuodelle ja taitavat näistä itseasiassa kaikki aikalailla toteutuakin. Näin hyvin meidän perheessä siis pidetään lahja-asiat salassa.

Äidin joululahjatoiveet 2017 


-Valkoinen String -hylly

-Adidaksen mustavalkoiset trikoot  

-Huppari

-Teema -sarjan pieniä valkoisia lautasia


Ompun joululahjatoiveet 2017 


-Metsolan tupsupipo

-Papun legginsit

-Omia ruoka-astioita esim. Done by Deer

-Soiva pehmolelu 
 

Kaikista eniten joululta kuitenkin toivon yhteistä aikaa perheen kanssa, hyvää ruokaa, rauhoittumista, joululauluja, ehkä jonkin hyvän kirjan lukemista, suklaata, yöpuvussa oloa koko päivän, ulkoilua kauniissa pakkassäässä ja iloista joulumieltä. Joulu todellakin on sitä ilon aikaa parhaimmillaan, mutta mitä vanhemmaksi tulen, huomaan tuntevani siinä myös tietynlaista haikeutta. Mennyt vuosi alkaa silloin olla takanapäin ja hieman jo jännittääkin, mitä seuraava tuleva vuosi tuo tullessaan. 

Millaisia lahjoja teidän perheen toivelistalta löytyy?
  

MUUTTAMINEN VAUVAN KANSSA

Marraskuu jäi taakse ja tänään saimmekin avata jo ensimmäisen luukun joulukalenterista. Joulunodotus ja päivien laskeminen jouluaattoon ovat siis virallisesti alkaneet! Meidän perheessä ei tänä vuonna askarreltu niitä ihania DIY-joulukalentereita, joita some on pullollaan. Jääkaapin ovessa roikkuu ruttuinen sanomalehden välissä kotiin saapunut ilmaiskalenteri. Tänään luukun takaa avautui kuva tontusta. Ehkä ensi jouluna sitten...

Syy tähän tylsään joulukalenterivalintaan löytyy niinkin tylsästä asiasta kuin kiire tai voisihan joku ehkä jopa rinnastaa sen saamattomuuteen. Kiire meillä kuitenkin on ollut, sillä päivät ovat olleet täynnä to do -listoja kodin myymiseen, väliaikaisen vuokra-asunnon hankintaan ja mm. uuden kodin suunnitteluun liittyen. Kiire on kyllä todella ärsyttävä syy yhtään mihinkään, mutta silti syytän sitä. 

Kiireen voivottelun lisäksi myös jotain positiivistakin heti tähän lempparikuukauden alkuun, nimittäin asuntokaupat on nyt tehty ja uusi väliaikaiskoti käyty varaamassa. Ensi viikolla on edessä vielä vuokrasopimuksen allekirjoitus ja sitten alkaisikin armoton pakkaaminen. Jos joulu on jo lähellä, niin on kyllä muuttommekin. Kahden viikon päähän on nimittäin varattu muuttoauto ja siihen mennessä pitäisi olla elämä pakattuna laatikoihin. Uusi väliaikaiskotimme on PIENI, joten pientä päänvaivaakin tässä vielä aiheuttaa tämän tavaramäärän survominen puolta pienempiin neliöihin. Mutta luotan siihen, että nämäkin asiat ovat vain suunnittelu- ja organisointikysymyksiä. 

Toisaalta hieman myös jännittää, miten muutto sujuu vauvan kanssa. Päivisin, kun olemme Ompun kanssa kaksin, on aivan turha odottaa pakkauksen edistyvän. Toisena päivänä se saattaa onnistuakin, mutta sen varaan ei kannata laskea. Onneksi meillä kuitenkin on apujoukot puhelinsoiton päässä, joten tämä dilemma on varmasti sen avulla ratkaistu. Kuinka vauva suhtautuu uuteen kotiin? Tähän ei varmasti löydy suoraa vastausta keneltäkään, sillä onhan jokainen vauvakin yksilönsä. Jos olemme olleet yökylässä, ovat yöt olleet levottomampia kuin kotona, joten uskoisin, että ensimmäiset yöt saatamme olla valveilla koko perhe. Mutta ehkä tässäkin asiassa aika on se, mikä auttaa. Ja tärkeintä tietysti, että uudessa kodissa on kuitenkin tutut tavarat ja niiden tuoksut ja ennen kaikkea pienen tärkeimmät ihmiset läsnä. Täytyy myös pysytellä tiukasti kiinni rutiineissa ja rytmittää arkea samalla tavalla myös muuton keskellä ja sen jälkeenkin. Ehkä sekin helpottaa vauvan suhtautumista. Ja eihän sitä tiedä vaikka muutto sujuisi myös meidän perheen pienimmän osalta kuin vanhalla tekijällä ja äitinä saisin todeta, että turhaan taas huolehdin. Ehkä parasta on kuitenkin edetä ilman odotuksia ja antaa niin sanotusti virran viedä. Vietämme siis joulun jo uudessa pienessä kodissamme ja luotan kaiken vanhaan sanontaan, sopu sijaa antaa. Toivottavasti sopuisia hetkiä ja sen myötä sitä sijaa on tarjolla ja paljon, sillä muuten pelkään niiden reilun neljänkymmenen neliön kaatuvan päälleni alta aikayksikön, pahimmillaan jo ennen uuden vuoden vaihtumista.
  
Millaisia kokemuksia teillä on vauvan kanssa muuttamisesta? Hyviä vai huonoja?