Perhepeti. Mielipiteitä aiheesta löytyy varmasti niin monta kuin on perheitäkin. Ennen lapsen syntymää meillä oli aika yksipuolinenkin mielipide siitä, että tuleva lapsemme tulee nukkumaan omassa sängyssään heti pienestä saakka. Perintöpinnasänky hommattiin jo hyvissä ajoin, kun laskettuun aikaan oli vielä useampi kuukausi. Sänky kasattiin ja aseteltiin makuuhuoneeseemme sopivasti oman sänkymme viereen. Ihanat vaaleanpunaiset Pentikin pupulakanat odottivat tulevaa nukkujaa. Ensimmäisenä iltana synnytyslaitokselta kotiutumisen jälkeen oli aika laittaa vauva nukkumaan. Peittelimme pienokaisen ja toivotimme rakkauden hedelmällemme kauniita unia. Alkoi lohduton itku. Nostimme hänet syliin ja aika pian totesimme, että jos nyt ensimmäinen yö nukutaan koko pieni perheemme vieretysten...ja sillä tiellä olemme edelleen.
Alussa perustelimme perhepetiä sillä, että yöimetykset sujuvat vaivattomammin, kun vauva on koko ajan vieressä. Hän on niin pienikin vielä, että kyllähän sitä ehtii omassa sängyssä nukkua. Pääasia, että vauva nukkuu. Mitä jos hän yöllä on kääntynyt vatsalleen kasvot patjaa vasten enkä herää. Mitä jos peitto menee yöllä hänen kasvoilleen enkä herää. Mitä jos? Enpä olisi ennen omaa lastaa osannut ajatellakaan, että tällaisia asioita pyörittelen päässäni päivät pitkät. Jos raskausaika oli onnen lisäksi täynnä pelkoa, niin sitä se tulee varmasti olemaan kaikki vuodet tästä eteenpäinkin.
Joka tapauksessa meillä on siis nukuttu perhepedissä nyt reilu puolivuotta ja oikeasti kyllä on tarkoitus alkaa tässä tulevina kuukausina opettamaan Omppu omaan sänkyynsä. Mutta miten? Kertokaahan te viisaammat kokemuksia? Yöherätyksiä meillä on edelleen 2-3, muuten yöt nukutaan pääsääntöisesti hyvin satunnaiset hulinayöt poislukien. Itselläni on välillä ollut kausia, että yöllä nukahtaminen on vaikeaa ja nykyään neiti on alkanut olemaan aika vauhdikas unissaliikkuja, joten se vaikuttaa tietysti meidän kaikkien uniin epäsuotuisasti. Toiveena ja tavoitteena siis hyvin nukutut yöt koko perheelle. Perhepeti ei ole ainut asia, missä olemme joutuneet pyörtämään omat etukäteen suunnitellut kasvatusmetodimme, mutta sellaistahan se elämä on. Kasvamista ja suunnanmuutoksia.
Alussa perustelimme perhepetiä sillä, että yöimetykset sujuvat vaivattomammin, kun vauva on koko ajan vieressä. Hän on niin pienikin vielä, että kyllähän sitä ehtii omassa sängyssä nukkua. Pääasia, että vauva nukkuu. Mitä jos hän yöllä on kääntynyt vatsalleen kasvot patjaa vasten enkä herää. Mitä jos peitto menee yöllä hänen kasvoilleen enkä herää. Mitä jos? Enpä olisi ennen omaa lastaa osannut ajatellakaan, että tällaisia asioita pyörittelen päässäni päivät pitkät. Jos raskausaika oli onnen lisäksi täynnä pelkoa, niin sitä se tulee varmasti olemaan kaikki vuodet tästä eteenpäinkin.
Joka tapauksessa meillä on siis nukuttu perhepedissä nyt reilu puolivuotta ja oikeasti kyllä on tarkoitus alkaa tässä tulevina kuukausina opettamaan Omppu omaan sänkyynsä. Mutta miten? Kertokaahan te viisaammat kokemuksia? Yöherätyksiä meillä on edelleen 2-3, muuten yöt nukutaan pääsääntöisesti hyvin satunnaiset hulinayöt poislukien. Itselläni on välillä ollut kausia, että yöllä nukahtaminen on vaikeaa ja nykyään neiti on alkanut olemaan aika vauhdikas unissaliikkuja, joten se vaikuttaa tietysti meidän kaikkien uniin epäsuotuisasti. Toiveena ja tavoitteena siis hyvin nukutut yöt koko perheelle. Perhepeti ei ole ainut asia, missä olemme joutuneet pyörtämään omat etukäteen suunnitellut kasvatusmetodimme, mutta sellaistahan se elämä on. Kasvamista ja suunnanmuutoksia.
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti