Vaikka ulkona on tällä hetkellä mustaa ja märkää, alkaa joulun odotus kuitenkin hiipiä pikkuhiljaa jo kotiimme. Tänä vuonna olen ollut lahjojen kanssa erityisen ajoissa, sillä ensimmäiset paketit taisin ostaa jo syyskuussa. Kätevää, eikö vain. Tänä vuonna en aio stressata joulun tulosta, lahjoista, siivouksesta, leipomisesta tai oikeastaan yhtään mistään. Tämä joulu on meille ensimmäinen. Ensimmäinen perheenä, pienen lapsen vanhempina ja sen vuoksi joulu saa varmasti taas aivan uudenlaisen merkityksen. En malta odottaa tuleviakaan jouluja, kun saa nähdä pienten silmien kirkkauden ja huokailevan ihailun lahjakasojen keskellä. Sillä kyllähän lahjat kuuluvat jouluun. Erityisesti lasten jouluun, mutta kai äitikin saa pikkuisen odottaa lahjoja. Ja tietysti, tottakai joulussa itselleni on tärkeintä yhdessä olo, hyvä ruoka ja ennen kaikkea lasten ilo. Mutta kukapa ei ilahtuisi muutamasta pienestä paketista kuusen alla...Ennen kaikkea, suurinta iloa itselleni tuo lahjojen antaminen.
Viimeiset pari joulua olen ollut sairaana, mutta tänä vuonna aion siinäkin suhteessa tehdä poikkeuksen. Vihannesten ja vitamiinien tankkaus on aloitettu jo hyvissä ajoin alkusyksystä ja käsidesi on kulkenut käsilaukussa mukana jo lokakuusta lähtien. Joulunajan sairastelu on aina liittynyt kohdallani työhön, sillä joulu on meillä yksi suurimmista sesongeista ja silloin on painettu tehokkaita työtunteja aikamoisella tahdilla oikeastaan kesälomasta saakka. Kun joulu sitten saapuu ja stressi helpottaa, hyökkäävät pahankuriset virukset puolustuskyvyttömän elimistöni kimppuun. Tänä vuonna saan kuitenkin valmistautua jouluun kotosalla yhdessä puolivuotiaan apulaiseni kanssa, joten sormet ristiin, että tämä joulu on perheessämme tauditon.
Tänä vuonna aion osallistua myös hyvän tekemiseen näin joulun alla. Kaupungissamme järjestetään ainakin vuosittain lahjakeräystä, mutta täytyy ottaa selvää myös muista auttamisen mahdollisuuksista.
Joko siellä on aloitettu joulun hypettely vai viekö tämä loska ja sade kaiken fiiliksen?
Viimeiset pari joulua olen ollut sairaana, mutta tänä vuonna aion siinäkin suhteessa tehdä poikkeuksen. Vihannesten ja vitamiinien tankkaus on aloitettu jo hyvissä ajoin alkusyksystä ja käsidesi on kulkenut käsilaukussa mukana jo lokakuusta lähtien. Joulunajan sairastelu on aina liittynyt kohdallani työhön, sillä joulu on meillä yksi suurimmista sesongeista ja silloin on painettu tehokkaita työtunteja aikamoisella tahdilla oikeastaan kesälomasta saakka. Kun joulu sitten saapuu ja stressi helpottaa, hyökkäävät pahankuriset virukset puolustuskyvyttömän elimistöni kimppuun. Tänä vuonna saan kuitenkin valmistautua jouluun kotosalla yhdessä puolivuotiaan apulaiseni kanssa, joten sormet ristiin, että tämä joulu on perheessämme tauditon.
Tänä vuonna aion osallistua myös hyvän tekemiseen näin joulun alla. Kaupungissamme järjestetään ainakin vuosittain lahjakeräystä, mutta täytyy ottaa selvää myös muista auttamisen mahdollisuuksista.
Joko siellä on aloitettu joulun hypettely vai viekö tämä loska ja sade kaiken fiiliksen?
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti