Perhe - Lifestyle - Koti

TILANNEKATSAUS - TREENIT

| On
tiistaina, marraskuuta 07, 2017
Oon aina ollut aika monessakin asiassa sellainen joko tai -tyyppi. Joko tehdään täysillä tai sitten ei tehdä oikeastaan ollenkaan. Niin myös urheilussa. Pienempänä oon harrastanut monenlaista liikuntaa, ratsastusta, tanssia, yleisurheilua, pesäpalloa ja taisin muuten koripalloakin pelata jossakin vaiheessa, ainakin muutamien harkkojen verran, jos en sen enempää. Pesäpallo oli mulle ihan ykköslaji ja siinä kiinnostus pysyikin kaikista pisimpään. Joukkuepelit oli ihan selkeästi mun juttu ja motivoiduin aina kovasti joukkuekavereista ja yhdessä tekemisestä. 

Aikuisiällä urheiluharrastukset on muuttuneet enemmän yksilötekemiseen salilla tai ryhmäliikuntatunneilla. Mun ote treenaamiseen on ollut tähän saakka enemmänkin fiilispohjaista, kuin kovin tavoitteellista. Salilla oon purkanut työviikon tai henkilökohtaisen elämän paineita ja kunto tietysti noussut aina kohisten siinä samalla. Sitten on iskenyt ehkä flunssa tai kaksi ja salin ovet ovat pysyneet pitkään kiinni. Ja kaikkihan sen tietää, että se uudestaan aloittaminen ei aina ole niin helppoa. Välillä sitten oon innostunut juoksuharrastuksesta ja heti tietysti pitänyt painella vähintään Naisten Kymppi, verenmaku suussa ja pohkeet hapoilla. Juoksulenkkiä on seurannut tajuton migreeni ja siinä kylpyhuoneen lattialla maatessa on mieleen tullut kerran jos toisenkin, että oisko kuitenkin pitänyt taas vähän kevyemmin aloitella. Ja on siinä kyllä ollut se kuuluisa urheilun tuoma hyvä olo melko kaukana, kun päässä on jyskyttänyt niin, että päivän ruokalista on ollut yhdellä rykäisyllä ulkona. Mutta jos juostaan niin silloin juostaan, näin ajattelin. No, juoksu on harrastuksena jäänyt jo taakse ja oon alkanut olemaan myös itselleni hieman armollisempi. Mun treenaus ei edelleenkään ole kovin tavoitteellista, mutta nälkä kasvaa syödessä, niinhän sitä sanotaan.  

Kuva: Ricardo Estefanio.
Tän hetken fiilikset treenaamisesta on kuitenkin tosi jees! Raskausaika meni liikkumisen suhteen vähän niin ja näin ja ensimmäiset kuukaudetkin synnytyksen jälkeen teki mieli vain tuijottaa tuota kotiin saapunutta kääröä sen sijaan, että olisi saanut itseä liikkumaan kotipihaa yhtään pidemmälle. Nyt oon kuitenkin saanut taas hommasta hyvin kiinni ja itseasiassa jo ensi viikolla loppuu pienvalmennus, jossa oon nyt käynyt pian sen kuusi viikkoa. Tää valmennus on ollut niin hyvä startti taas liikunnan ilon löytämiseen ja kahdet treenit viikossa päivittäisten kävelylenkkien kanssa on kohottaneet mun kuntoa taas paremmalle tasolle kuin aikoihin. Ekalla treenikerralla jäi kyykyt puolitiehen, mutta kehitystä on tapahtunut niin, että liikkeissä saa jo tosi hyvän tuntuman ja itsestään kyllä kaikki mehut irti. Valmennuksessa ollaan treenattu aika toiminnallisesti ja hyödynnetty paljon esimerkiksi kahvakuulaa, levytankoa ja ihan omaa kehonpainoa. Pienessä porukassa treenaaminen on mukavaa ja itse koen ainakin saavani harjoittelusta enemmän irti, kun on valmentaja vieressä tsemppaamassa. Treenaus on myös turvallisempaa, kun ammattilainen varmistaa koko ajan, että sun tekniikat on oikeat.

Ensi viikon jälkeen on tarkoitus palata taas myös kuntosalille ihan omatoimisesti ja ottaa tietysti tuo minun oma personal piiskurini mukaan saliharjoituksiani tukemaan. Tavoitteena mulla tällä hetkellä on saada liikunnan avulla arjen jaksaminen paremmalle tasolle ja oon huomannut, että kun liikkuu ja harrastaa niin myös ruokavalio on palannut terveelliselle raiteelle ihan kuin itsestään. Päivittäiset kotiäidin kahvipullat ovat jääneet, mutta herkuillekin löytyy toki oma hetkensä viikonlopun vapaapäivistä. Itse olen kokenut toimivammaksi hyvien valintojen tuomisen arkiruokailuun, ennemmin kuin tolkuttoman maitorahkan syönnin, tiukkojen kieltojen noudattamisen tai ruoan punnitsemisen. Kuinka helppo onkaan lisätä esimerkiksi kasvisten, proteiinin ja hyvien rasvojen määrää lautasella, kun voi kuitenkin hyvällä omalla tunnolla syödä ihan perinteistä kotiruokaa muun perheen kanssa. Näin aion jatkaa myös tulevaisuudessa ja tällä hetkellä ainakin tuntuu, että niin treenaamisen kuin ruokailunkin suhteen, näillä eväillä ei voi kuin onnistua. 

Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti