Meidän ensimmäistä vauvavuotta on takana jo yli puolet. Mitä haasteita olemme tänä aikana kohdanneet? Toki edessämme on vielä tulevien kuukausien uudet sudenkuopat, eikä meillä ole tietoakaan mitä ne pitävät sisällään. Puolen vuoden kohdalla voinee kuitenkin jo ainakin hieman huokaista, sillä onhan tässä jo hyvän matkaa vuotta takanapäin.
Raskausaikana valmistelimme itseämme ja kotiamme vauvan tuloon. Edessä oli niin paljon uutta ja jännittävää, mutta samaan aikaan myös hieman pelottavaakin. Pohdimme millaisia vanhempia meistä tulee ja kuinka pärjäämme uuden tulokkaan kanssa. Onko meillä enää aikaa harrastaa ja mitä jos univelka ja mahdolliset riidat nielaisevat meidät niin syvälle tummiin vesiin, ettei ulospääsyä ole näkyvillä. Vaikka kuinka valmistautuisi vauvan tuloon, lukisi kaikki maailman opukset siitä, miten elämä uuden perheenjäsenen myötä muuttuu, niin eihän siitä oikeasti tiedä yhtään mitään ennen kuin paketti on saapunut perille. Ensimmäinen reilu kuukausi oli ihanaa aikaa, mutta samalla myös aika kamalaa. Vauva oli ihana, mutta imetyshaasteet ja synnytyksestä toipuminen verottivat tuon ihanuuden pisteitä aika rankalla kädellä. Ja joka väittää muuta, niin pahoittelut, mutta aika vahvasti kyllä epäilen. Vauva-arki tuntui kuitenkin muuten jopa odotettua helpommalta. Pienokainen vain nukkui ja söi ja me vietettiin parisuhdeaikaa katselemalla elokuvia ja syömällä jätskiä. Pian kuitenkin todellisuus saapui laskemaan meidät takaisin maan pinnalle. Isi lähti töihin ja sitten olimmekin vauvan kanssa kaksin. Silloin ymmärsin, että äitinä olo on työtä 24 tuntia vuorokaudessa ja vaikka äidinrakkaus on suurin kaikista, aiheutti se myös ahdistusta siitä, että joku tarvitsee minua oikeasti koko ajan.
Arjen haasteet ovat muuttaneet ajan kuluessa muotoaan. Yöt meillä ollaan nukuttu alusta alkaen aika hyvin ja siitä olen erityisen kiitollinen. Päivät ovat raskaita silloin, kun päiväunet ovat lyhyitä ja ne nukutaan sylissä. Silloin ei ole edes pientä omaa hetkeä päivällä, että saisi vaikka syödä rauhassa tai käydä suihkussa. Oma ruoka syödään silloin, kun se vauvalle sopii ja kuivashampoosta on tullut äidin paras kaveri. Kun alle puolivuotias haluaisi jo kovasti liikkua, mutta ei vielä sitä ole oppinut, niin äitihän kantaa 8 kiloista kahvakuulaa ympäri kotia taukoamatta, tottakai. Koska on äiti ja lapsesi tulee ensimmäisestä päivästä lähtien menemään aina kaiken edelle.
Parhaiten vauvavuodesta kuitenkin selviää, kun ei ota kaikkea liian vakavasti. Kun asennoituu siihen, että vuosi on kuitenkin todella lyhyt aika elämästämme ja muistaa, että joskus nämä ajat kaikesta väsymyksestä huolimatta haluaisi elää uudelleen. Vuosi ottaa meistä vanhemmista paljon, mutta antaa niin paljon enemmän, kuin olisimme ikinä uskaltaneetkaan toivoa.
Raskausaikana valmistelimme itseämme ja kotiamme vauvan tuloon. Edessä oli niin paljon uutta ja jännittävää, mutta samaan aikaan myös hieman pelottavaakin. Pohdimme millaisia vanhempia meistä tulee ja kuinka pärjäämme uuden tulokkaan kanssa. Onko meillä enää aikaa harrastaa ja mitä jos univelka ja mahdolliset riidat nielaisevat meidät niin syvälle tummiin vesiin, ettei ulospääsyä ole näkyvillä. Vaikka kuinka valmistautuisi vauvan tuloon, lukisi kaikki maailman opukset siitä, miten elämä uuden perheenjäsenen myötä muuttuu, niin eihän siitä oikeasti tiedä yhtään mitään ennen kuin paketti on saapunut perille. Ensimmäinen reilu kuukausi oli ihanaa aikaa, mutta samalla myös aika kamalaa. Vauva oli ihana, mutta imetyshaasteet ja synnytyksestä toipuminen verottivat tuon ihanuuden pisteitä aika rankalla kädellä. Ja joka väittää muuta, niin pahoittelut, mutta aika vahvasti kyllä epäilen. Vauva-arki tuntui kuitenkin muuten jopa odotettua helpommalta. Pienokainen vain nukkui ja söi ja me vietettiin parisuhdeaikaa katselemalla elokuvia ja syömällä jätskiä. Pian kuitenkin todellisuus saapui laskemaan meidät takaisin maan pinnalle. Isi lähti töihin ja sitten olimmekin vauvan kanssa kaksin. Silloin ymmärsin, että äitinä olo on työtä 24 tuntia vuorokaudessa ja vaikka äidinrakkaus on suurin kaikista, aiheutti se myös ahdistusta siitä, että joku tarvitsee minua oikeasti koko ajan.
Arjen haasteet ovat muuttaneet ajan kuluessa muotoaan. Yöt meillä ollaan nukuttu alusta alkaen aika hyvin ja siitä olen erityisen kiitollinen. Päivät ovat raskaita silloin, kun päiväunet ovat lyhyitä ja ne nukutaan sylissä. Silloin ei ole edes pientä omaa hetkeä päivällä, että saisi vaikka syödä rauhassa tai käydä suihkussa. Oma ruoka syödään silloin, kun se vauvalle sopii ja kuivashampoosta on tullut äidin paras kaveri. Kun alle puolivuotias haluaisi jo kovasti liikkua, mutta ei vielä sitä ole oppinut, niin äitihän kantaa 8 kiloista kahvakuulaa ympäri kotia taukoamatta, tottakai. Koska on äiti ja lapsesi tulee ensimmäisestä päivästä lähtien menemään aina kaiken edelle.
Parhaiten vauvavuodesta kuitenkin selviää, kun ei ota kaikkea liian vakavasti. Kun asennoituu siihen, että vuosi on kuitenkin todella lyhyt aika elämästämme ja muistaa, että joskus nämä ajat kaikesta väsymyksestä huolimatta haluaisi elää uudelleen. Vuosi ottaa meistä vanhemmista paljon, mutta antaa niin paljon enemmän, kuin olisimme ikinä uskaltaneetkaan toivoa.
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti