ERILAINEN SYKSY

Ilma on raikasta hengittää ja kesän valo on poissa. Lämpimän tai kylmän kesän jälkeen syksy on aina ollut yhtä tervetullut. Viimeistään elokuun lopulla ostan aina uuden kalenterin, joka täyttyy nopeasti erilaisista merkinnöistä, tehtävälistoista ja deadlineistä. Ala-asteella syksyn kohokohta oli uuden repun valinta ja nyt vanhempanakin on siinä aina ollut jotain erityistä taikaa. Reppua en kyllä ole vuosiin ostanut, mutta se syksy, tiedäthän. Kävelylenkki ystävän tai perheen kanssa hämärtyvässä illassa ja siihen päälle kuppi kuumaa. Onko sen parempaa, kysyn vaan? 

Tänä syksynä en ostanut kalenteria, en merkinnyt tulevia tapahtumia. Tämä syksy on erilainen. Ei ole pakollisia päivämääriä, ei työn asettamia haasteita. On vain pieni ihminen tuhisemassa vaunuissa, leikkimässä lattialla, hymyilemässä aamusta iltaan ja kasvattamassa meistä kahdesta vanhempia. On arki, joka alkaa seitsemältä niin maanantaina kuin lauantainakin, väsymystä, hampaiden kiristelyä ja turhautumista. Mutta niin äärettömän paljon enemmän iloa, naurua, rakkautta ja onnea. Onnea omasta pienestä tytöstä, joka aina sinut nähdessään hymyilee. Joka pitää sinua kädestä nukahtaessaan ja joka niin suunnattomasti innostuu aina uuden taidon oppiessaan. 

Vauva-arjen lisäksi tähän syksyyn kuuluvat ensimmäiset askeleet uuden kodin suunnittelussa sekä ryhtiliike tämän äidin hyvinvoinnissa. Taloprojekti etenee hitaasti, hyvinvointi hieman nopeammin. Mikä fiilis kun on päässyt pitkästä aikaa taas treenaamisen makuun ja ruokavaliokin on kesän jäljiltä siistiytynyt siinä samalla. En tiedä vielä, mitä tulevat syksyt tuovat meille tullessaan, mutta nyt aion ainakin nauttia tästä tavallisen taivaallisesta arjesta.