Joko tiesit, että sisustaminen on I-H-A-N-A-A? Meidän perheen naisiin on kaikkiin tarttunut tämä sama salakavala tauti. Mitä äiti edellä, sitä tyttäret perässä. Miehet ovat kuitenkin syystä tai toisesta välttyneet tältä tartunnalta ja säästäneetkin ehkä siinä samalla muutaman roposen. Kotonamme käydään aviomiehen kanssa keskustelua mm. ilmalämpöpumpun hankinnasta ja olenkin valmis myöntymään siihen heti, kun niistä tehdään joko näkymättömiä tai esimerkiksi Aallon muotoilua mukailevia. Kuinka moni muu siellä ruudun toisella puolella kärsii mieluummin kesällä paahtavasta kuumuudesta sisällä, kuin katselee sitä vekotinta SEKÄ kodin sisä- että ulkopuolella? Olen varmasti ihana puoliso, tiedän. Mutta voin puolustautua sillä, että monessa muussa asiassa minut saa kyllä helpostikin innostumaan ja lähtemään mukaan perheemme mukavuutta parantamaan. Ja minut hyvin tuntevat kyllä tietävät sen, että tilanteen niin vaatiessa ajattelen muita aina ennen itseäni. Puolisoiden väliset näkemyserot ovat kuitenkin sisustushaasteista niitä pienimpiä ja tarkoitus oli tässä postauksessa pureutua niihin oikeasti olemassa oleviin ongelmiin. Volá!
1. Vauva tuli taloon
Pienen nyytin saapuminen kotiin saa koko tähänastisen sisustuksen sekaisin. Pari ensimmäistä kuukautta tuijottaisi mieluiten vain tuhisevaa kääröä, ja tämä jos mikä saa unohtamaan sen, miltä kodin seinien sisäpuolella näyttää. Puhumattakaan siitä, että olisi pienintäkään kiinnostusta pohtia uusia sisustuskuvioita olo- tai yhtään mihinkään huoneeseen. Kun uusi perheenjäsen on tullut tutuksi ja elämä alkaa pikkuhiljaa palautua takaisin tavalliseen arkeen (mihin se ei kyllä ikinä enää palaa), on kotiin ilmestynyt sillä aikaa valtavat määrät värikkäitä leluja sekä yhtä sun toista härpäkettä aina leikkimatosta sitteriin. Kuinka tärkeitä ne pikkuiselle tietysti ovatkin, äidin sisustussilmän ne saavat ajoittain kuitenkin karsastamaan. Tätä vaihetta seuraa mitä luultavimmin se, kun äidin pieni sisustusassistentti oppii liikkumaan. Uskoisin, että silloin kannattaa kaikki itselle vähänkään tunteita herättävät maljakot ja kynttilät sijoittaa ainakin metrin korkeuteen ja mieluiten siitä reilustikin ylöspäin.
2. Kotiäidin varallisuus
Tai ehkä ennemminkin varattomuus. Raha-asiat taitavat olla aikamoinen tabu niin sosiaalisessa mediassa kuin kahvipöytäkeskusteluissakin, mutta ei liene kenellekkään epäselvää, että eihän tämä kotiäitiys mikään vaurauden kartuttamisen aikakausi ole. Aineetonta vaurautta se kyllä kartuttaa sitten senkin edestä, mutta sillä ei valitettavasti sydämen sopukoita lukuunottamatta sisusteta kovin kauniisti. Rahapussin nyörit on nykäistävä sisustushankintojen kohdalla tiukalle, mikäli haluaa selvitä tästä vauvavuodesta myös raha-asioiden suhteen kunniallisesti. Jos vuosi tai pari tuntuu kuitenkin aivan liian pitkältä ajalta olla toteuttamatta ihania sisustusunelmia, kannatan tarjoushaukkailua tai ainakin tarkoin harkittua.
3. Unelmakoti nurkan takana
Mikäli edellä mainitut eivät haasta sisustustasi vielä tarpeeksi, on tässä se vihollisista kavalin. Uusi koti. Kun ensi vuonna saamme avaimet unelmiemme kotiin, toivon tietysti voivani hankkia juuri sinne sopivia huonekaluja ja esineitä. Nyt ei siis ole oikeasti enää kovin järkevää suunnata sisustusostoksille. Odottavan aika on pitkä, mutta kuten elämäntaparemontissakin, on myös tässä asiassa oltava riittävästi itsekuria. Viikko kyllä menee sujuvasti ilman kahviherkkua, mutta mitä tulee sisustamiseen, taidan palata postauksen edelliseen kohtaan ja avata Ompun seuraavilla päiväunilla tieni Ikean verkkokauppaan. Puolessa tunnissa kun ei onneksi ehdi tämäkään sisustushullu ihan koko kuukausibudjettia tuhlata. Ostoskorin ollessa täynnä, alkaakin sylissä tietysti nälkäisen pikkutytön kitinä ja laitan selaimen nopeasti kiinni. Ehkä ensi kerralla sitten.
1. Vauva tuli taloon
Pienen nyytin saapuminen kotiin saa koko tähänastisen sisustuksen sekaisin. Pari ensimmäistä kuukautta tuijottaisi mieluiten vain tuhisevaa kääröä, ja tämä jos mikä saa unohtamaan sen, miltä kodin seinien sisäpuolella näyttää. Puhumattakaan siitä, että olisi pienintäkään kiinnostusta pohtia uusia sisustuskuvioita olo- tai yhtään mihinkään huoneeseen. Kun uusi perheenjäsen on tullut tutuksi ja elämä alkaa pikkuhiljaa palautua takaisin tavalliseen arkeen (mihin se ei kyllä ikinä enää palaa), on kotiin ilmestynyt sillä aikaa valtavat määrät värikkäitä leluja sekä yhtä sun toista härpäkettä aina leikkimatosta sitteriin. Kuinka tärkeitä ne pikkuiselle tietysti ovatkin, äidin sisustussilmän ne saavat ajoittain kuitenkin karsastamaan. Tätä vaihetta seuraa mitä luultavimmin se, kun äidin pieni sisustusassistentti oppii liikkumaan. Uskoisin, että silloin kannattaa kaikki itselle vähänkään tunteita herättävät maljakot ja kynttilät sijoittaa ainakin metrin korkeuteen ja mieluiten siitä reilustikin ylöspäin.
2. Kotiäidin varallisuus
Tai ehkä ennemminkin varattomuus. Raha-asiat taitavat olla aikamoinen tabu niin sosiaalisessa mediassa kuin kahvipöytäkeskusteluissakin, mutta ei liene kenellekkään epäselvää, että eihän tämä kotiäitiys mikään vaurauden kartuttamisen aikakausi ole. Aineetonta vaurautta se kyllä kartuttaa sitten senkin edestä, mutta sillä ei valitettavasti sydämen sopukoita lukuunottamatta sisusteta kovin kauniisti. Rahapussin nyörit on nykäistävä sisustushankintojen kohdalla tiukalle, mikäli haluaa selvitä tästä vauvavuodesta myös raha-asioiden suhteen kunniallisesti. Jos vuosi tai pari tuntuu kuitenkin aivan liian pitkältä ajalta olla toteuttamatta ihania sisustusunelmia, kannatan tarjoushaukkailua tai ainakin tarkoin harkittua.
3. Unelmakoti nurkan takana
Mikäli edellä mainitut eivät haasta sisustustasi vielä tarpeeksi, on tässä se vihollisista kavalin. Uusi koti. Kun ensi vuonna saamme avaimet unelmiemme kotiin, toivon tietysti voivani hankkia juuri sinne sopivia huonekaluja ja esineitä. Nyt ei siis ole oikeasti enää kovin järkevää suunnata sisustusostoksille. Odottavan aika on pitkä, mutta kuten elämäntaparemontissakin, on myös tässä asiassa oltava riittävästi itsekuria. Viikko kyllä menee sujuvasti ilman kahviherkkua, mutta mitä tulee sisustamiseen, taidan palata postauksen edelliseen kohtaan ja avata Ompun seuraavilla päiväunilla tieni Ikean verkkokauppaan. Puolessa tunnissa kun ei onneksi ehdi tämäkään sisustushullu ihan koko kuukausibudjettia tuhlata. Ostoskorin ollessa täynnä, alkaakin sylissä tietysti nälkäisen pikkutytön kitinä ja laitan selaimen nopeasti kiinni. Ehkä ensi kerralla sitten.
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti