Aika määrittää elämäämme hyvin paljon halusimme sitä tai emme. On työaikaa, vapaa-aikaa, nukkumaanmenoaikaa, ruoka-aikaa, parisuhdeaikaa ja oma aikaa. Eri elämäntilanteissa aika voi olla erilaista, mutta harvoin (jos koskaan) siitä kuitenkaan pääsee kokonaan eroon. Aika voi olla ihanaa ja odotettua tai ajoittain jopa raskasta, jolloin toivoo ajan olevan jo pian ohitse.
Äidiksi tulemisen myötä, kuten toki varmasti muissakin elämää muuttavissa asioissa, aika on taas ollut enemmän läsnä arjessa. Tai lähinnä ehkä sen puute. Ensimmäisten kuukausien aikana esikoisen syntymän jälkeen oli tämän äidin ainut oma aika ehkä se päivittäinen suihkussa käynti. Kuinka ihanaa olikaan olla kymmenen minuuttia rauhassa, ilman vauvan vaatimuksia ja sen saman pienen nappisilmän vaativia katseita. Ajan kuluessa tuo oma aika piteni ja pian jo hurautinkin autolla lähi-Prisman pihaan. Se oli taas se sama kymmenen minuuttia ja autoon oli pakattu lähes viikon ruokaostokset. Aika tehokasta, ajattelin.
Kuukaudet kuluivat ja oman ajan tarve lisääntyi. Seuraavaksi varasin kampaaja-ajan ja nyt istuinkin jo neljä kokonaista tuntia toisessa kädessä sisustuslehti ja toisessa suklaanmakuinen latte. Ei makeaa mahan täydeltä kuitenkaan, neljään tuntiin mahtui myös oman ajan katkeaminen, kun vauva saapui ruoka-aikaan paikalle. Pitäähän pienen syödä. Hiuksista tuli kuitenkin oikein kivat, ja se jos mikä tuo piristystä tämän ainaisen verkkari-/mutsinuttura-arjen keskelle.
Nyt ollaan kuitenkin jo päästy siihen pisteeseen, että omaa aikaa on tällä äidillä kaksi kertaa viikossa treenien muodossa, joka toisen illan vapautus Ompun nukuttamisesta (tämä on sitä parasta blogiaikaa, someaikaa, telkkuaikaa, sohvallamakoiluaikaa...you name it) sekä tietysti muut meidän arkeen mahtuvat omat ostos- ja asioidenhoitoreissut. Treeni on ollut itselleni ehdottomasti sitä parasta omaa aikaa, sillä silloin ei ehdi miettiä lainkaan kuinka kotona pärjätään. Ja täällä pärjätään siis aivan loistavasti aina, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta me äidit, niin kuin tiedät. Vasta kun sitä omaa aikaa on saanut, on sitä huomannut kovasti kaipaavan. Mieli on sen jälkeen niin paljon kirkkaampi ja jaksaa ihan eri tavalla touhuta taas arjessa. Ja ennen kaikkea jaksaa olla se paras äiti ja puoliso, minkä nämä kotona asuvat rakkaat tietysti ansaitsevatkin.
Miten sinä vietät omaa aikaasi?
 |
| Kuva: Lauren Mancke. |
Kuukaudet kuluivat ja oman ajan tarve lisääntyi. Seuraavaksi varasin kampaaja-ajan ja nyt istuinkin jo neljä kokonaista tuntia toisessa kädessä sisustuslehti ja toisessa suklaanmakuinen latte. Ei makeaa mahan täydeltä kuitenkaan, neljään tuntiin mahtui myös oman ajan katkeaminen, kun vauva saapui ruoka-aikaan paikalle. Pitäähän pienen syödä. Hiuksista tuli kuitenkin oikein kivat, ja se jos mikä tuo piristystä tämän ainaisen verkkari-/mutsinuttura-arjen keskelle.
Nyt ollaan kuitenkin jo päästy siihen pisteeseen, että omaa aikaa on tällä äidillä kaksi kertaa viikossa treenien muodossa, joka toisen illan vapautus Ompun nukuttamisesta (tämä on sitä parasta blogiaikaa, someaikaa, telkkuaikaa, sohvallamakoiluaikaa...you name it) sekä tietysti muut meidän arkeen mahtuvat omat ostos- ja asioidenhoitoreissut. Treeni on ollut itselleni ehdottomasti sitä parasta omaa aikaa, sillä silloin ei ehdi miettiä lainkaan kuinka kotona pärjätään. Ja täällä pärjätään siis aivan loistavasti aina, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta me äidit, niin kuin tiedät. Vasta kun sitä omaa aikaa on saanut, on sitä huomannut kovasti kaipaavan. Mieli on sen jälkeen niin paljon kirkkaampi ja jaksaa ihan eri tavalla touhuta taas arjessa. Ja ennen kaikkea jaksaa olla se paras äiti ja puoliso, minkä nämä kotona asuvat rakkaat tietysti ansaitsevatkin.
Miten sinä vietät omaa aikaasi?
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti